Byrokratian kukkasia

Perjantai 5.6.2009 - Pekka Niskanen

Byrokratialla tarkoitetaan virkavaltaisuutta. Sanahan on itsessään ihan neutraali. Byrokratian pitäisi siis olla järjestäytyneen yhteiskunnan tukipilari. Mutta kun pilasivat sen, byrokraatit nimittäin.

Lait, asetukset ja säädökset on tarkoitettu turvaamaan kansalaisten elämää, helpottamaan viranomaisten toimintaa, takaamaan yhdenvertaisen kohtelun ja kaikkea muutakin hienoa ja ylevää.

Niitä sitten tulkitsevat juurikin byrokraatit, jotka - joidenkin epäilyksistä huolimatta - ovat ihmisiä. Jotkut eivät tulkitse silloinkaan kun voisivat, koska eivät uskalla käyttää tervettä järkeä joko siksi, ettei sitä ole tai siksi, etteivät uskalla. Nämä pilkunviilaajat ovat hankkineet koko virkamieskunnalle ikävän maineen. Heille kuuluu ansio siitä, että byrokraatti on haukkumasana.

Kuulin pariskunnasta, josta vaimo oli ensin jäänyt työttömäksi ja ehtinyt saada jo päätöksenkin Kelan työttömyyspäivärahasta. Asumistukihakemukseen tuli myös päätös kohtuullisessa ajassa. Kohta jäi mieskin työttömäksi. Vaimo toimitti asianmukaisesti tiedon Kelaan muuttuneesta tilanteesta. Mies anoi työttömyyspäivärahaa.

Kuinka ollakaan, Kela ei osannut tehdä päätöstä kummallekaan. Toisen tulot kuin vaikuttivat toisenkin tuloon, ja kun tuloista ei oikein ottanut selvää, päätös viipyi ja viipyi. Jokunen soitto ja pari käyntiä eivät vielä saaneet asiaa liikahtamaan. Pattitilanne purkaantui vasta, kun eteen osuikin talonpoikaisjärjellä varustettu virkailija, joka teki päätöksen viipymättä, kun sai paperit eteensä.

Kuulin miehestä, joka on jo neljä vuotta yrittänyt saada Ajoneuvohallintokeskuksen rekisteristä pois autoa, jota ei ole enää olemassakaan. Romuttamoon päätynyt auto jäi riesaksi, koska tietty tärkeä paperi oli kadonnut eikä mikään muu asiakirja kuulemma kelpaa vahvistamaan sitä, että autoa ei miehellä ole.

Byrokratia tuskastuttaa usein nimenomaan byrokraattien takia. Vaan eipä vika ole aina heissäkään, vaan lainlaatijoissa. Seuraava esimerkki koskee pysäköintikiekkoa.

Pysäköintikiekosta on annettu tarkka kuvaus lakikokoelmaan vuonna 1990. Kiekon koko, väri, muoto ja pari muutakin seikkaa määritellään yksityiskohtaisesti. Säädöksessä määritellään, että kiekossa on oltava pyörivä kiekko-osa. Muunlaista kiekkoa ei siis saa käyttää.

No, eräs innovatiivinen ihminen kehitteli kiekosta toisenlaisen version, pysäköintikiekkokirjan. Se täyttää lain määräykset muutoin, mutta pyörivää kiekko-osaa siinä ei ole. Se itse asiassa onkin keksinnön idea. Kiekkokirjassa on jokaiselle puolen tunnin kellonajalle oma sivunsa, joka käännetään päällimmäiseksi. Kirjassa on muutakin: kalenteri, ajopäiväkirja ja ohje onnettomuustilanteita varten. Kiekkokirja on patentoitu ja se on kaupan.

Kiekkokirjaa käyttävät saavat kuitenkin pysäköintivirhemaksun, koska kirjassa ei ole sitä pyörivää kiekko-osaa. Nyt on kuitenkin käynyt niin, että pysäköinninvalvojat ja -tarkastajat ovat kyllästyneet jakelemaan virhemaksuja kirjamallisista kiekoista.

Odotankin mielenkiinnolla, mahtaako liikenne- ja viestintäministeriö rukata säädöstä uusiksi kentältä tulleen palautteen perusteella. Kirjamallisessa kiekossa kun ei kuulemma ole mitään vikaa. Päinvastoin, käyttäjät kehuvat, että se on kätevä ja että siinä ei viisari liikahtele vahingossakaan väärään asentoon, kun kiekkoa tunkee kiireessä tuulilasia kohti.

Pekka Niskanen