Blogin arkisto

Suomi tarvitsee julkisia riskirahoittajia

Share |

Maanantai 28.12.2009 - Heikki Ikonen


Yksi Suomen yrityskentän heikkouksia on riskirahoittajien puute. Suurissa talouksissa - etenkin Yhdysvalloissa mutta kasvavassa mitassa Kiinan ja Intian kaltaisissa kehittyvissä maissa - riskirahoittajat ovat oleellinen osa pääomamarkkinoita. Riskirahoittajat etsivät lupaavan liikeidean keksineitä nuoria yrityksiä, joiden on vaikea saada rahoitusta pankeista tai muista luottolähteistä, koska konseptia tai yritystä pidetään liian riskialttiina.

Riskirahoittaja ostaa osan yrityksestä, joten hän ottaa kovan riskin. Toisaalta voitot ovat muhkeat, jos yritys lähtee lentoon. Riskirahoittajat tuovat yritykseen liiketoimintaosaamista, jota monen sinänsä loistavan liikeidean takaa puuttuu.

Paraskaan riskirahoittaja ei osu aina oikeaan, vaan osa hankkeista jää hedelmättömiksi. Tämän tosiasian kanssa riskirahoittaja elää ongelmitta, kunhan onnistuneita hankkeita on riittävästi. Riskirahoitus, kuten kaikki liiketoiminta, vaatii tarkan pelisilmän ja toimialaosaamista. Korkeat tuotot kattavat korkeat riskit, kunhan riskinhallinta on kunnossa.

Suomessa riskirahoitukselta puuttuu perinteitä, ja kansainvälisten toimijoiden kannalta olemme pieni ja kaukainen kolkka. Toisaalta etenkin 1990-luvun it-buumi todisti, että meilläkin voi syntyä jopa maailmanluokan liiketoimintaa. Ja miksi ei, jo väestön korkean koulutustason ansiosta.

Riskirahoitus mielletään leimallisesti yksityisen sektorin kapeaksi erikoisalaksi - siihen ikään kuin viittaa jo itse käsite. Mutta miksi julkinen sektori ei voisi harjoittaa riskirahoitusta, etenkin kun yksityistä rahaa siihen ei meillä oikein löydy? Suomi on luonut lukuisia julkisia yritysrahoituksen ja -tuen lähteitä: Finnvera, Tekes, TE-keskukset, Kemera… Lisäksi valtio ja kunnat omistavat läjäpäin yrityksiä ja liikelaitoksia. Harvan maan kansalaiset omistavat valtionsa kautta yhtä paljon pörssiyhtiöitä kuin suomalaiset.

Riskirahoitus ei olisi tässä talouspoliittisessa jatkumossa kummajainen, päinvastoin. Riskirahoitus loisi tuoreita innovaatioyrityksiä ja jopa toimialoja, jotka eivät kenties koskaan muuten saisi mahdollisuutta. Se edistäisi työllisyyttä ja hyvinvointia, mitä kaikki julkiset yritystuet tavoittelevat.

Kuten yksityisessä riskirahoituksessa, julkisenkin toimijan tulisi olla pitkällä tähtäimellä kannattava. Urakka ei ole helppo, mutta tuskin lopulta sen vaikeampi kuin muussakaan rahoituksessa. Omistajan asemassa tulokset saattavat olla jopa huikeita - kuvitelkaapa, jos valtio olisi saanut aikoinaan salkkuunsa mittavan siivun Nokiaa.

Yksityiset riskirahoittajat yleensä myyvät osuutensa jossain vaiheessa, mutta julkisen omistajan ei tarvitsisi niin toimia. Se voisi pitää omistuksensa vaikka maailman tappiin, koska käteisestä ja ajasta sillä ei ole pula. Harva meistä halunnee luopua Fortumista tai muista tuottoisista valtionyhtiöistä.

Toisaalta julkinen riskirahoittaja voisi tyytyä yksityistä matalampaan pääoman tuottoon, koska se hyötyisi joka tapauksessa toiminnan oheisvaikutuksista. Aloittelevat yritykset käyttävät rahansa palkkoihin, tuotekehitykseen ja liiketoiminnan hiomiseen. Kaikki tuo pyörittää kansantaloutta ja työpaikkoja, vaikka pääoman tuotto olisi vaatimatonta. Jokainen uusi työpaikka leikkaa sosiaalimenoja ja tuo verotuloja. Yksityistä riskirahoittajaa se ei isommin lohduta, julkisen perspektiivi on aivan toinen.

Resurssiensa puolesta homma sopisi valtiolle, mutta sikäli kunnille ja maakunnille, että aloittavat innovaatioyritykset ovat yleensä pieniä ja paikallisia. Pienyrityksiin kanavoitu pääoma pysyy omissa nurkissa niin rahavirtojen, työpaikkojen kuin verotulojen muodossa. Pätevä julkinen riskirahoittaja olisi oiva valtti kilpailussa yritteliäästä ja idearikkaasta väestä.

Vaikeissa taloudellisissa oloissa julkinen rahoitus on erityisen tarpeellista, koska yksityiset rahahanat ovat tiukalla - ja juuri kriisiajat luovat kysyntää radikaaleille oivalluksille. Sellaisia hautuu tälläkin hetkellä monessa pääkopassa, mutta ilman riskirahoittajia suurin osa lupaavista liikeideoista jää ikuiseksi haaveeksi.

Heikki Ikonen

Avainsanat: Heikki Ikonen, rahoitus, riskirahoitus, riskirahoittaja, julkinen rahoitus


Kommentit

28.12.2009 15.13  Capitalism

Joo. Tällaisiä riskirahoittajia on Suomessa tosi vähän. Esimerkiksi joku Finnverahan ei oikeasti ole ollenkaan tällainen vaan ottaa takaukset ja vaikka mitä. Riskirahoitus ja lähes kaikki muukin rahoitus kohdistuu sitä paitsi liiaksi valmiiksi isoihin ja varakkaisiin.

28.12.2009 18.47  kiintoisa vaihtoehto

Julkisen omistajan kanssa voisi tietysti tulla jotain vaikeuksia, sellaisia joita ei välttämättä tulisi yksityisen riskikapitalisitin kanssa. Mutta olisi se ihan kiintoisa vaihtoehto silti. Ja yleensä valtion raha menee tosiaan isoille firmoille, pelataan varman päälle ja varmasti suhteillakin.

Isoille kaupungeillehan luulisi sopivan hyvin, että omistaa paikallisia nousevia firmoja. Vaikka osa menisikin lepikkoon, niin muutamakin hyvä osuma korvaisi ne. Ja töitähän se loisi.

Voi vain olla, ettei tämmöistä asiantuntemusta ole ihan joka nurkassa. Mutta rahallahan saa sitäkin. Onhan noita yksityisen puolen pomoja tullut julkiselle ennenkin. Tämmöisten ajatusten läpimeno poliittisissa putkissa on kyllä tuskan takana. Valitettavasti.

28.12.2009 18.57  meneekö byrokraattipelleilyksi?

Kunhan homma ei menisi byrokraattipelleilyksi ja poliitikkojen leikkikentäksi. On valtiolla paha tapa. Vaan ovathan nuo valtiolliset pörssiyhtiötkin toimineet markkinatalouden pelisääntöjen mukaan, joten miksei tämmöinenkin systeemi voisi toimia. Moni yrittäjä voi silti kavahtaa valtiota osaomistajana. Mutta jos ei muualta rahaa irtoaisi niin miksei sitten. Siinä jamassa moni pieni pulju on, että kaikki rahoituskeinot kelpaavat.

28.12.2009 23.30  Bisneksen ehdoilla pelattava

Valtionyhtiöt oli ennen huonoja bisneksiä, kun niitä pyöritettiin kaikenmaailman perustein, piti työllistää vaikka ei ollut kannattavuutta, piti viedä tehtaita minne sattuu kehitysalusyistä jne ei siis liiketaloudellista touhua. Tappiota tuli. Kun yhtiöt vietiin pörssiin tahti muuttui kun oli pakko. Tehtiin bisnestä eikä politiikkaa. Sillä systeemillä tuommoinen voisi toimia, ei muuten. Eikä kenenkään kannata sellaiseen touhuun lähteä yrittäjänä, jos tarkoitus ei ole tehdä bisnestä vaan nuolla sitä tai tätä äänestäjälaumaa. Menee kuralle paraskin liikeidea.

29.12.2009 19.01  Heikki Ikonen

"Eikä kenenkään kannata sellaiseen touhuun lähteä yrittäjänä, jos tarkoitus ei ole tehdä bisnestä vaan nuolla sitä tai tätä äänestäjälaumaa. Menee kuralle paraskin liikeidea."

Kiitoksia kommenteista.

Em. sitaatista olen ehdottomasti samaa mieltä. Julkiseen riskirahaan ei saisi kytkeä liiketaloudelle ulkopuolisia motiiveja ja velvoitteita. Se olisi kohtuutonta yksityisen yrittäjän kannalta, ja vesittäisi järjestelmän.

Riskirahoituksen kautta voisi hyvinkin syntyä lukuisia työpaikkoja, mutta työllistämisvelvoitteita tms ei pitäisi toimintaan kytkeä. Ei siksi, etteikö työllistäminen tai muut mahdolliset yhteiskunnan kannalta myönteiset tavoitteet olisi tärkeitä, mutta tällaiseen rahoitukseen niitä ei olisi syytä kytkeä. Silloin myönteiset yhteiskunnalliset vaikutuksetkin voisivat jäädä kyseenalaisiksi. Tappioiden kattaminen verovaroin syö tehokkaasti yhteiskunnan resursseja.

Eli bisnes bisneksenä, myös julkisessa osaomistuksessa. Menestyvät yritykset kyllä luovat työpaikkoja ja muuta hyvää ilman irrallisia ja liiketoiminnan kannalta ulkoisia velvoitteita. Ne olisi hoidettava toisin keinoin.

yst. Heikki Ikonen

29.12.2009 20.56  AP

Muutetaan noita virkamieslaitoksiakin yrityksiksiksi, niin oppivat tekemään oikeasti töitä.

29.12.2009 21.41  Jaa?

"Eli bisnes bisneksenä, myös julkisessa osaomistuksessa. Menestyvät yritykset kyllä luovat työpaikkoja ja muuta hyvää ilman irrallisia ja liiketoiminnan kannalta ulkoisia velvoitteita. Ne olisi hoidettava toisin keinoin."

Kunhan pidetään huoli, ettei työllistäminen tapahdu nykytapaan laittamalla karensiilla uhkaamalla työttömät palkattomaan harjoitteluun oppimisen, tutustumisen, sopeutumisen, valmennuksen ja ties minkä nimellä.

Rahoituksen ei tulisi velvoitteiden ohella kytkeä myöskään mitään kilpailua vääristäviä tukia kuten esimerkiksi palkkatukea ja muuta tukityöllistämistä harjoittelusta puhumattakaan.

30.12.2009 19.23  Heikki Ikonen

"Rahoituksen ei tulisi velvoitteiden ohella kytkeä myöskään mitään kilpailua vääristäviä tukia kuten esimerkiksi palkkatukea ja muuta tukityöllistämistä harjoittelusta puhumattakaan."

Samaa mieltä, julkinen rahoitus ei saa vääristää kilpailua. Julkisilla yhtiöillä ei saa olla erikoisoikeuksia.

Sattumoisin tästä aiheesta on isohko juttu tämän päivän Aamulehdessä. Jokseenkin täsmälleen saman vaatimuksen kanssani esittää Ohjelmistoyritykset-yhdistyksen pj Matti Heikkonen. Hänen mielestään tosin itse käytännön työ pitäisi jättää suuren luokan riskirahoittajille - eli ulkomaisille, koska vain heillä on riittävästi liiketoimintaosaamista kansainvälistymiseen. Raha tulisi valtiolta, ja sen edellytyksenä olisi kanavointi Suomeen.

Jonkinlaista yhteisyritystä julkisen omistajan ja isojen riskisijoittajien kanssa itsekin mietiskelin. Heillä on tietotaitoa, mutta ilman korvamerkittyä pääomaa he eivät kenties Suomesta kiinnostuisi.

Suosittelen juttua, jos aihe kiinnostaa. Ei siinä tosin ole kovin paljoa sellaista, joka ei olisi tässä keskustelussa jo tullut esiin.

yst. Heikki Ikonen

31.12.2014 9.54  Osmo Laitila

Rahoitus tuntuu olevan myös tekosyy jättää monta asiaa tekemättä ja rahoituksen puute vasta onkin.
Yritystoimintaa voi tehdä lukuisilla aloilla ilman rahoitustakin ja kasvattaa sitä pikkuhiljaa, kunnes saa rahoitusta. Suomessa yrityksen kasvattaminen tosin on koko ajan vaikeampaa ja vaikempaa, sikllä verotus, velvoitteet, byrokratia, hitaus ja palkkakulut ovat jotain aivan älytöntä. Riskiä vähentää huomattavasti sijoittamalla yritys ihan muualle eikä tarvitse elättää ylisuurta 700.000 ihmisen virkamiesarmeijaa, jonka kuluille, tehottomuudelle ja ylimielisyydelle ei näy mitään loppua.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini