Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo on ryhtynyt ihmisoikeusaktiiviksi virassaan, mitä ei voi pitää huonona asiana ottaen huomioon, että hänen johtamassaan porukassa in dubio pro patria vallitsee varsinkin entisten valtiosyyttäjien keskuudessa.

Ratkaisussaan KKO 2012:45 korkein oikeus varsin voimakkaasti lähti lukemaan lakia ja hyvin ihmisoikeusmyönteisesti syytetyn intressissä. Tämän voi katsoa olevan jatkoa korkeimman oikeuden uudelle linjalle, joka alkoi viimeistään ratkaisusta KKO 2009:80, jossa korkein oikeus muutti Suomessa tällöin varsin vakiintunutta linjaa, jonka mukaan epäilty voitiin pakottaa todistamaan itseään vastaan myös rikosmenettelyssä.

Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo on ryhtynyt ihmisoikeusaktiiviksi virassaan, mitä ei voi pitää huonona asiana ottaen huomioon, että hänen johtamassaan porukassa in dubio pro patria vallitsee varsinkin entisten valtiosyyttäjien keskuudessa.

Ratkaisussaan KKO 2012:45 korkein oikeus varsin voimakkaasti lähti lukemaan lakia ja hyvin ihmisoikeusmyönteisesti syytetyn intressissä. Tämän voi katsoa olevan jatkoa korkeimman oikeuden uudelle linjalle, joka alkoi viimeistään ratkaisusta KKO 2009:80, jossa korkein oikeus muutti Suomessa tällöin varsin vakiintunutta linjaa, jonka mukaan epäilty voitiin pakottaa todistamaan itseään vastaan myös rikosmenettelyssä.

Nyt korkein oikeus katsoi, että rikoksesta epäillyn oikeus avustajaan on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ytimeen kuuluva oikeus, josta ei voi luopua vahingossa, vaan luopumisen tulee tapahtua nimenomaisesti ja niin, että epäilty ymmärtää, mitä on tekemässä.

Tällä seikalla on merkitystä varsin laajasti, lähes kaikissa rikosasioissa. Kun henkilö joutuu esitutkintaviranomaisten käsiin rikoksesta epäiltynä asetelma on alisteinen aivan luonnollisista syistä. Henkilöä epäillään rikoksesta ja poliisin tehtävänä on selvittää rikos, toteuttaa rikosvastuuta. Poliisit hoitavat hommaansa ammattitaidolla ja tulosvastuullisesti, joka joskus voi tarkoittaa epäillyn oikeuksien vakavaa rikkomisesta. Narkkari, joka tarvitsee annoksensa, tekee ja sanoo mitä tahansa saadakseen palan piristettä. Tällaisistakin tapauksista liikkuu tarinoita.

Kiinniottamisesta ja koppiin lukitsemisesta seuraava puolustuskyvyn murtaminen mahdollistaa sen, että viranomaiset voivat puhuttaa henkilöä tunnustamaan tekonsa tai kertomaan itseään vastaan seikkoja, joita sitten oikeudenkäynnissä on mahdollista käyttää näyttönä henkilöä vastaan. On tietysti mahdollista, että henkilö haluaa kertoa, tunnustaa rikoksensa ja ottaa vastaan siitä seuraavat sanktiot aivan vapaaehtoisesti, mutta tämän varmistamiseksi meidän systeemissä epäillyllä tulee olla mahdollisuus konsultoida omaa juristiaan selvittääkseen oman toimintansa seuraamukset, mitä seuraa, jos teen näin tai noin.

Kyse on vapaudesta päättää omista valinnoistaan. Siitä, että viranoamiset eivät voi koppikammoista kopilla pelottelemalla pakottaa kertomaan seikkoja, joita voidaan käyttää näyttönä tätä vastaan. Kyse on siitä, että epäillyn tahtoa ei saa murtaa asiattomin keinoin.

Korkeimman oikeuden linjaus avaa aika monta solaa, Suomi on täynnä rikosjuttuja, jotka on selvitetty vastoin korkeimman oikeuden tuoretta linjausta. Saapas näkee ja kenkä tietää kuinka paljon erilaista purkukamaa tämä tulee sikiämään.

Kari Uoti
Oikeustieteen tohtori, MBA

Lue lisää Kari Uotin kirjoituksia osoitteessa www.kariuoticonsulting.fi