Moni  tiedustelee työnantajan taloudellista tilannetta, joka  on hyväkin asia. Suurin osa kysyy tätä kuitenkin aivan vääristä lähtökohdista.He etsivät myyttistä turvallista työpaikkaa, jossa ei joutuisi murehtimaan tulevaisuudesta. Ne ajat, jos niitä nyt koskaan oli, jolloin työpaikkaan mentiin koko elämäksi ovat ohi. Turvallista työpaikkaa ei ole.Ikuinen työpaikka omassa yrityksessä? Se on ihan yhtä myytti, kuin olla jonkun palveluksessa.

Moni  tiedustelee työnantajan taloudellista tilannetta, joka  on hyväkin asia. Suurin osa kysyy tätä kuitenkin aivan vääristä lähtökohdista.He etsivät myyttistä turvallista työpaikkaa, jossa ei joutuisi murehtimaan tulevaisuudesta. Ne ajat, jos niitä nyt koskaan oli, jolloin työpaikkaan mentiin koko elämäksi ovat ohi. Turvallista työpaikkaa ei ole.Ikuinen työpaikka omassa yrityksessä? Se on ihan yhtä myytti, kuin olla jonkun palveluksessa.

Maailma muuttuu yhä nopeammin. Hyvänä esimerkkinä toimii Nokia, joka on pudonnut selkeästä markkinajohdosta altavastaajaksi vuodessa. Tällöin jokaisen yrityksen on reagoitava ja muuttua säilyäkseen hengissä. Se tarkoittaa usein muutoksia myös työsuhteissa.

Ainut tapa varmistua omasta tulevaisuudestaan on kehittää itseään jatkuvasti. Edellytyksenä on  innostuminen omasta työstään. Ilman sitä ihminen ei opi uutta ja kehity. Eikä tämäkään tietenkään takaa tulevaisuuden varmistusta. Itseasiassa yhtään mikään ei takaa sitä absoluuttisesti. Pitäisikö edes?

Sen sijaan monikin asia takaa epäonnistumisen ja lisää mahdollisuuksia lopputulokseen jossa olet luuseri. Kamalaa eikö, totta? Eihän luuseriksi saa sanoa, eihän kukaan sellainen ole.

Nykyisin osaamisen kehittäminen on jostain syystä vyörynyt työnantajan tai yhteiskunnan tai yhden toisen myyttisen asian jonkun muun vastuulle. Itse suosittelisin, että jokainen ottaa kuitenkin itse vastuuta niin paljon kuin voi omasta tulevaisuudestaan.

Onko se nyt sitten niin kamalaa, että myyttistä turvallista ikuista edes potentialiisesti ikuista paikkaa ei enää ole? Ei ainakaan minun mielestäni, koska se tuo myös  pakollista yritteliäisyyttä. Aikuisten oikeasti ei se ennenkään ole ollut koskaan niin, niissä paikoissa joissa työntekijä on tärkeä siis sekä työnantajalle että ennenkaikkea tekijänä. Kauan sitten ei mitään hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa on sosiaaliturva tai työttömyysturva yms ei ollut olemassakaan.

Mikään tai kukaan ei voi taata  että kenelläkään ihmisellä olisi  ikuinen työpaikka. Ihan kuin missä tahansa muussakin asiassa käsikirjoitus ei aina toimi eikä se ole muuttumaton.

Ahti Pontinen
Ahti Pontinen on nimimerkki, jonka kirjoituksia on julkaistu useissa medioissa. Voit lähettää palautetta myös suoraan: ahti.pontinen@hotmail.com