Vanha hiukan pyöreä insinööri makaa sängyllä ja lukee violettikantista kirjaa. Pohtii, harmaantuvat kulmakarvat rypistyy ja aina väliin kuuluu hiljainen huokaus. Pitäisikö hänenkin oppia kertomaan tarinoita pelkän tiukan faktan sijaan. Insinööri kääntää kylkeä ja jatkaa lukemista, huokaa hiljalleen ja pohtii tarinoiden vaikutusta.

Kirja insinöörin käsissä on Juhana Torkin opus, joka kertoo tarinoiden vallasta ja siitä kuinka niillä muutetaan maailmaa. Pyöreä insinööri sukii harvoja hiuksiaan, ihmettelee kirjan tekstiä ja pohtii yhteyttä Rasputinin ja Steve Jobsin välillä. Ihmettelee pitääkö esiintyvän insinöörin muistuttaa enemmän taikuria kuin asiantuntijaa.

Onneksi asiantuntijuus voi perustua tekniseen taitoon ja tietoon, näin insinööri pohtii. Pelkillä faktoilla vakuuttaa paremmin kuin puolivillaisilla tarinoilla. Jobs ja hänen esiintymisensä oli vain pelkkää onnenkantamoista. Kun oli joukko Apple–uskovaisia, niin helppohan heille oli tuputtaa uusia “hienoja” laitteita.

Tekniikalla vakuutetaan, kuivilla faktoilla perustellaan, ihmiset ovat rationaalisia olioita. Insinööri tuhahtelee, pohtii ja rapsuttaa harmaata sänkeään. Tarinoiden kertomistako pitäisi opetella. Ja heittää kirjan sängylle, sinivalkoruudullisille pussilakanalle ja alkaa pohtimaan oikeita asioita. Niitä joilla maailmaa muutetaan. Ei mitään satuja, tarinoita tai edes niiden arkityyppejä. Ne ovat hippien ja humanistien murheita. Tarinat ja sadut eivät kuulu insinöörien maailmaan.

Insinööri opiskelee vanhoilla päivillään yhdessä tekniikan opinahjossa eli Tampereella TTY:llä ja pohtii vakavia asioita. Hänen opintosuunnitelmaan kuuluu teollisuustaloudesta johtamista, yrittämistä ja vaikkapa teknologian kaupallistamista. Mutta onneksi suunnitelmaan ei kuulu tarinoiden kertomista ellei tuon yhden kurssin hissipuhetta pidetä sellaisena.

Faktoilla on pärjätty ja niillä pärjätään tulevaisuudessakin. Pärjäsihän Elopkin niillä esitellessään pikkutakissaan Nokian puhelimia eikä alentunut niinkuin Jobs Apple-uskovaisten tasolle poolopaidassaan, farkuissa ja tennareissa. Tarinoiden kertominen pitää jättää kirjailijoille, näyttelijöille ja muille esiintyville taiteilijoille. Ja tietenkin Iltapulujen toimittajille, hehän kirjoittavat faktan sijaan fiktiota.

Onneksi opiskelut antavat mahdollisuuden oikeaan opiskeluun ja tietojen kirjaamiseen ylös tieteellisellä tavalla. Tarinat, sadut ja muut humputukset saavat väistyä kun lähteiden mukaan  tehdään tieteellistä työtä. Faktoilla siellä vaikutetaan eikä tarinoilla. Ne harmaahapsiset professoritkin puhuvat tiedolla johtamisesta eikä mistään tarinoilla johtamisesta. Tieto on valtaa, tarinat humputusta.

Harmaantuva insinööri siirtyy Torkin kirjasta lukemaan tutkimuksia kunnon kurssia varten. Kurssin nimi kertoo kaiken eli se on Johtajuuden teoria ja käytäntö. Rationaalista ajattelua, teoreettista pohdintaa siitä mitä on johtajuus. Ei mitään tarinoiden kerrontaa vaan tuloskortteja, tiukkaa alais/esimieskeskustelua ja pohtimista millainen on karismaattinen johtaja.

Onneksi työhön pääsee kiinni kunnon tutkimuksella. Eli johtaminen on totista työtä eikä mitään sadunkerrontaa. Tommi Auvinenkin kertoo omassa lisensiaattityössään Narratiivisesta johtamisesta eli ihan oikeasta johtamisesta.

Harmaantuva insinööri kääntyy kannettavan puoleen ja kirjoittaa itselleen muistiinpanot ja lähteet Auvisen lisurista ja aloittaa työn otsikosta ja alaotsikosta:

Auvinen, T, 2008, Narratiivinen näkökulma johtajuuteen, Tulkitseva tutkimus tarinajohtamisesta suomalaisen esimiestyön kontekstissa

Tälläistä tänään, Kari…

P.S. Itse kaipaisin DI- opiskeluihin mukaan pakollisia esiintymistaidon kursseja, joissa opetaan hyviä tekniikoita tarinankerrontaan.

Kari Vahtolammi
Kirjoittaja on hiukan yli viisikymppinen yrittämisestä, opiskelusta (TTY) ja psykologiasta kiinnostunut it-alan ammattilainen.

www.karivahtolammi.com