Kesällä Helsingin Yrittäjänaiset järjestivät yhdistyksen tapaamisen Suomenlinnassa. Keskustelimme siitä, miten meistä tuli yrittäjiä ja miten yrittäjinä oikeastaan onkin aivan erilaisia ihmisiä. Yrittäjälle ei ole yhtä oikeaa muottia.
Oletko downshiftaaja vai voiton maksimoija?
Bisnestä tehdään, jotta tienattaisiin rahaa. Joillekin voiton maksimointi on kuitenkin päätarkoitus, johon pyritään keinolla millä hyvänsä. Toisille taas riittää oman toimeentulon ansaitseminen tekemällä sitä, mistä nauttii. Joillekin yrittäminen on keino menestyä taloudellisesti mahdollisimman pitkälle, kun toisille se on downshiftaamista työelämän oravanpyörästä. Ääripäitä löytyy, mutta myös kaikkea niiden väliltä.
Kesällä Helsingin Yrittäjänaiset järjestivät yhdistyksen tapaamisen Suomenlinnassa. Keskustelimme siitä, miten meistä tuli yrittäjiä ja miten yrittäjinä oikeastaan onkin aivan erilaisia ihmisiä. Yrittäjälle ei ole yhtä oikeaa muottia.
Oletko downshiftaaja vai voiton maksimoija?
Bisnestä tehdään, jotta tienattaisiin rahaa. Joillekin voiton maksimointi on kuitenkin päätarkoitus, johon pyritään keinolla millä hyvänsä. Toisille taas riittää oman toimeentulon ansaitseminen tekemällä sitä, mistä nauttii. Joillekin yrittäminen on keino menestyä taloudellisesti mahdollisimman pitkälle, kun toisille se on downshiftaamista työelämän oravanpyörästä. Ääripäitä löytyy, mutta myös kaikkea niiden väliltä.
Ilman motivaatiota ei ole mitään
Itse olen downshiftaaja, jonka tavoitteena on menestyä kohtuudella. Hyppäsin oravanpyörästä tyhjän päälle, ilman valmiita asiakkuuksia tai edes kummoisia kontakteja, mutta sitäkin enemmän ideoita, motivaatiota ja intoa. Motivaatio on minulle toiminnan edellytys, ilman sitä olen aika saamaton. Kun olen motivoitunut, keksin yleensä jotain uutta ja teen töitä täysillä. Jos jokin ei nappaa, en saa sitä tehtyäkään. Nykyään esimerkiksi paperipostin vieminen postiin on ylivoimaista. Kirjanpidon olen ulkoistanut alusta lähtien, sillä tiedän että sen kanssa itsekseni joutuisin pulaan.
Työelämässä kyllästyin ainaiseen seinään juoksemiseen. Yritin laajentaa tehtävänkuvaani, saada enemmän tietoa asioista, joista olin kiinnostunut tai suunnitella toimintaa laajemmin kuin tehtävänkuvani salli. Seinäänjuoksemisen lisäksi kypsyin myös ainaiseen toimistodraamaan.
Kun teen jotain, haluan tehdä sen pohjamutia myöten kunnolla, muuten motivaationi lopahtaa. Jos asioita tehdään pinnallisesti "koska vain ollaan töissä täällä", onko järkeä tehdä yhtään mitään? Nykyään tämä kostautuu sillä, että teen aika paljon ilmaista työtä, sillä en usko asiakkaan ymmärtävän sitä, miten kauan jonkun asian tutkimiseen ja analysointiin menee aikaa. Saatan siis tehdä töitä viisi tuntia mutta laskuttaa vain kahdesta. Olen siis surkea bisnesihminen. Olen kuullut yrityksistä, joissa työ tehdään tarjotussa ajassa, vaikka väkisin. Työ viedään suunnittelijan käsistä viimeistelemättömänä ja suunnittelija jätetään voihkimaan. Kuvittele esimerkiksi, mitä tämä tarkoittaisi vaikka leipurille – täytekakku napattaisiin käsistä ilman kuorrutusta, sillä työhön budjetoitu aika on jo käytetty!
Miksi itse ryhdyin yrittäjäksi?
Itse lähdin yrittäjäksi, jotta voisin puuttua kaikkeen, muokata koko yrityksen liiketoimintaa, keskustella itse asiakkaiden kanssa ja samalla toimia myös suunnittelijana ja tehdä niitä juttuja, joista innostun. Työelämässä kaipasin tehtävien monipuolisuutta ja vaikutusvaltaa. Nyt sitä on. Olen myös itse täysin vastuussa siitä, onko minulla töitä ja saanko palkkaa. En missään nimessä pyri rakentamaan uutta Nokiaa, mutta toivon pystyväni hankkimaan perheelleni hyvän toimeentulon ja elää edistäen niitä asioita, joihin uskon. Toivon myös pystyväni työllistämään muutamia ihmisiä ja luomaan toimivan ja kannustavan työpaikan.
Ja kuten monet sanoivat, en ole katunut päätöstäni sekuntiakaan.
Anja Kadziolka
Kirjoittaja on yrittäjä ja kahden lapsen äiti.
Lue alkuperäinen kirjoitus ja kirjoittajan blogia Sekuntielämää tästä.
