Kuulin eräästä yrityksestä, jossa tyypillisen aloitelaatikon (jossa esitetään uusi ratkaisuidea) sijaan palkitaan sekä ongelman esittäjä että ongelman ratkaisija, mikäli asia on keskeinen ja hyödyllinen yrityksen toiminnan kannalta.
Usein näemme ongelmakohtia helposti arkisessa työpäivässä ja niistä puhutaan kuppikunnissa jupisten. Ongelmien ratkaisijat ja etenkin toimeenpanijat puolestaan ovat kortilla. Olisiko siis fiksua kannustaa nostamaan keskeisimpiä ongelmia esiin, tehdä siitä hyväksyttävää ja jopa toivottavaa siten, että ongelman esittäjällä ei tarvitse siis olla ratkaisua. Nurkkakuntaisista jupinoista todennäköisesti nostetaan vain tärkeitä ongelmia esiin.
Kuulin eräästä yrityksestä, jossa tyypillisen aloitelaatikon (jossa esitetään uusi ratkaisuidea) sijaan palkitaan sekä ongelman esittäjä että ongelman ratkaisija, mikäli asia on keskeinen ja hyödyllinen yrityksen toiminnan kannalta.
Usein näemme ongelmakohtia helposti arkisessa työpäivässä ja niistä puhutaan kuppikunnissa jupisten. Ongelmien ratkaisijat ja etenkin toimeenpanijat puolestaan ovat kortilla. Olisiko siis fiksua kannustaa nostamaan keskeisimpiä ongelmia esiin, tehdä siitä hyväksyttävää ja jopa toivottavaa siten, että ongelman esittäjällä ei tarvitse siis olla ratkaisua. Nurkkakuntaisista jupinoista todennäköisesti nostetaan vain tärkeitä ongelmia esiin.
Esille tuodut ongelmat saattavat hyvinkin tulla yrityksen esimiestasolle tai johdolle yllätyksenä. Ja kun tärkeät ongelmat nostetaan yrityksen sisällä keskustelun ja pohdinnan alle, joku tai jotkut voivatkin ratkaista niitä. Eri ihmisten vahvuuksia saadaan esiin ja tuetaan kehittävän kulttuurin syntymistä.
Ehkäpä näin on mahdollisuus ohjata ajattelua ratkaisukeskeiseksi pelkän asioiden vellomisen ja tupisemisen sijaan.
Palkittakoon sekä ongelman esittäjä että ongelman ratkaisija!
Juha Ahola
Vauhtipyörä.fi
