Palautan muistoja mieleeni noin viiden vuoden takaa, kun yrityksemme alkumetreillä kauppasimme mm. hierovia tuoleja. Eräänkin tuolin lähdimme toimittamaan yhtiökumppanin kanssa Nivalan peräjeeroille. Oli alkukevät, jolloin maaseudulla ei-asfaltoitu piha oli melkoisen pehmeä ja etten sanoisi – kostea. Siinäpä minä toimitusjohtajana ja yhtiökumppani markkinointijohtajana kannoimme nappaskengät jalassa vetisellä pihalla varmaan 80 painavaa hierovaa tuolia asiakkaalle tupaan saakka. Todellakin toimitusjohtaja toimittaa!
Palautan muistoja mieleeni noin viiden vuoden takaa, kun yrityksemme alkumetreillä kauppasimme mm. hierovia tuoleja. Eräänkin tuolin lähdimme toimittamaan yhtiökumppanin kanssa Nivalan peräjeeroille. Oli alkukevät, jolloin maaseudulla ei-asfaltoitu piha oli melkoisen pehmeä ja etten sanoisi – kostea. Siinäpä minä toimitusjohtajana ja yhtiökumppani markkinointijohtajana kannoimme nappaskengät jalassa vetisellä pihalla varmaan 80 painavaa hierovaa tuolia asiakkaalle tupaan saakka. Todellakin toimitusjohtaja toimittaa!
Kylläpä siinä palautettiin toimitusjohtajan tittelipönötykset maanrakoon. Hyvä näin! Monesti se saattaa olla niin, että ne, joilla saappaat eivät täyty, pönöttävät titteleiden kanssa ja päinvastoin.
Toisille tittelit ovat (tai ainakin tuntuvat olevan) elinehto, toiset taas eivät titteleillä pönkitystä egolleen kaipaa. Oletko törmännyt "ison" organisaation aluemyyntipäällikköön – siis päällikköön, jolla ei ole yhtään alaista? Entäpä akkauntmanakeri, joka on niin'ikään aivan tavallinen rivimyyjä? Minusta nämä ovat huvittavia. Eikö näin yleisesti ottaen ajatella, että päälliköillä on alaisia (ehkä jopa esimiehiä alaisina) ja johtajalla ainakin esimiehiä (päälliköitä, johtajia tms.) alaisina?
On varmasti tapauskohtaista, onko tittelistä enemmän hyötyä vai haittaa? Pääkaupunkiseudulla puku+solmio –pukeutuneet johtajat haluavat ehkä asioida "isotittelisen" kanssa, mutta esimerkiksi Oulussa kulttuuri on toisen tyyppinen puhumattakaan, jos lähdetään tuonne B to C asiakastapaamisille. Tilanne saattaa olla jokseenkin falski mennä kovat kaulassa kotikäynnille "Tyrnävän perunakeisareiden" luokse. Siellä mutaisella pihalla pitkäkärkisten käärmeennahkakenkien ja mittatilaustyönä teetetty puku saattavat todellakin olla koominen näky, kun lanta haisee.
Käyntikorteissa pitää näkyä hieno titteli! Vai pitääkö? Eräs yritysmyynnin parissa kovia myyntituloksia saavuttava myyjä sanoi, että häntä hävettää ne vouhotustittelit käyntikortissa niin, ettei meinaa kehdata antaa niitä asiakkaille. Hän kokee olevansa "ihan vain" myyjä. Eiköhän sen Pohjois-Suomen aluemyyntipäällikön (siis, jolla ei ole yhtään alaista) tehtävä ole tehdä ihan vain myyntiä, eikä olla päällikkönä yhtään kenellekään.
Myyjä on myyjä vaikka voissa paistaisi! Älkäämme verhoilko myyjän roolia minkään hienon tittelin taakse.
Juha Ahola
Vauhtipyörä.fi
