Elefantti kysyi kamelilta: Miksi sinulla on tissit selässä?
Kameli vastaa: Tyhmä kysymys tyypiltä, jolla roikkuu mulkku naamassa!
Tälle kuvalle useat meistä ovat naureskelleet Facebookissa levinneenä vitsinä. Kosto elää! Aina on helppo löytää toisista jotain moitittavaa. Jollakulla on iso takapuoli tai iso nenä, toiset ovat päässeet lihomaan ja jotkut ovat luuviuluja. Sitten löytyy himotreenaajia, joilla elämä pyörii oman navan ympärillä?
Elefantti kysyi kamelilta: Miksi sinulla on tissit selässä?
Kameli vastaa: Tyhmä kysymys tyypiltä, jolla roikkuu mulkku naamassa!
Tälle kuvalle useat meistä ovat naureskelleet Facebookissa levinneenä vitsinä. Kosto elää! Aina on helppo löytää toisista jotain moitittavaa. Jollakulla on iso takapuoli tai iso nenä, toiset ovat päässeet lihomaan ja jotkut ovat luuviuluja. Sitten löytyy himotreenaajia, joilla elämä pyörii oman navan ympärillä?
Siihen, mitä ympärillämme on, emme voi aina emmekä 100% vaikuttaa, mutta siihen, miten suhtaudumme ympäristöömme ja toisiimme, meillä on itsellämme päätösvalta. Voimme valita ajatuksemme!
Toisille selän takana naureskelu on helppoa ja tyypillistä kommunikointia. Siihen on helppo syyllistyä, kun moodi on hetkellisesti tai toistaiseksi pysyvästi väärä. Mitähän sillä tavalla oikeasti voittaa? Siinä ehkä tuntee pientä nostetta ja oman egon pönkitystä, kun joku tekee itseä "huonompia" valintoja tai näyttää "huonommalta".
Ihailen eräitä ihmisiä, joilla on jokaisessa kohtaamisessa kasvotusten tai puhelimitse myönteistä kerrottavaa toisista ihmisistä. Kun puhutaan kolmannesta osapuolesta, kyseiset ihmiset eivät lankea miinaan, vaan kertovat, kuinka hyviä nämä ihmiset ovat jossain asiassa.
"Iida on aivan huikean energinen ja innostava".
"Mikalla on kova halu auttaa toisia".
Kyse on asenteesta! Kun on itseensä ja tekemisiinsä tyytyväinen, voi huoleti kehua toisia ja näkee toisissa myönteisiä asioita. Vai onko se niin päin, että kun asenne on sellainen, että näkee toisissa hyviä puolia, itselläkin alkaa tulla onnistumisia sitä enemmän?
Mitä jos minulla ja sinulla olisi kuminauha ranteessa ja aina, kun havahdumme moittimasta jotakuta, räpsäytämme kuminauhaa?
Jos jollakulla on arvomaailma yhtenevä kanssamme, on helpohko ihailla toisia. Mutta jos arvomaailmat eivät kohtaa, olisiko joko / tai –ajattelun sijaan parempi hyväksyä erilaiset ajatukset?
Väitetään, että me näemme toisissa ihmisissä itsemme eli toiset ihmiset ovat sisimpämme peili. Vedämme puoleemme ihmisiä, jotka ovat kaltaisiamme. Jos siis moittii toisia alati, voi olla kiireellistä huolestua ahdasmielisyydestään? Jokin voi olla vialla…
Asenne ratkaisee – aina! Ihmiset ovat aivan huikeita!
Juha Ahola
Vauhtipyörä.fi
