"Säästä luontoa! Kierrätä! Sinäkin voit pienentää hiilijalanjälkeäsi!", otsikot kirkuvat. Kuuliainen kansalainen vie pestyt metallitölkit, lajitellun pahvin ja paperin, lasin, biojätteen ja pienentyneen sekajätepussinsa taloyhtiönsä jätepisteisiin. Pientaloasujille tämä ei olekaan yhtä helppoa; tölkkikassit jäävät varastoihin lojumaan, kun kotitalouden hyötyjätteen kierrätyspisteitä ei tunnu löytyvän mistään - ei edes Tampereen kokoisesta kaupungista.

Lajittelu voi aiheuttaa päänvaivaa pienissä keskustan asunnoissa asuville, koska tilaa lajittelulle on niukasti. Kodissa tulisi kaikkien sääntöjen mukaan olla omat pisteensä kuivajätteelle, biojätteelle, pienmetallille, jätepaperille, pahville ja lasille. Johonkin pitäisi kerätä myös ongelmajätteet kuten patterit, koska ne pitää viedä erikseen ongelmajätekierrätykseen.

Autottomalle ongelmajätteen kierrätys on vaikeaa, koska ongelmajätteen keräyspisteet sijaitsevat useimmiten keskustan ulkopuolella. Puolentoista vuoden keräyksen jälkeen keskustayksiössäni patterit päätyivät muuton yhteydessä hiljaisesti sekajätteeseen. Milloin keskustan kaupat alkavat toimia myös ongelmajätepisteinä?

Kun pääsin pattereista ja keskustayksiöstä eroon, perhesopua alkoivat rikkoa keittiön alakaappeihin kertyneet lasipurkki- ja metallitölkkipussit. Niille ei tuntunut löytyvän keräyspistettä Tampereen kaupungista ainakaan hakusanoilla "pienmetalli", "keräys" ja "kierrätys Tampereella".

Toiveikkaasti hain tietoa Tampereen kaupungin nettisivuilta. Sivuilla kyllä ohjeistettiin, miten hyötyjätettä lajitellaan, mutta ei sitä, mihin omakotitaloasujat voivat lajitellut hyötyjätteensä viedä. Yksi linkki vei Pirkanmaan Jätehuollon nettisivuille, jossa hakukone antoi lähimmän kierrätyskeskuksen osoitteen. Kyseinen kierrätyskeskus sijaitsee vanhassa puutalossa, joka ei ole iltaisin työpäiväni päätyttyä enää auki. Sinne ei ole edes puhelinnumeroa. Miksi hyötyjätteen keräyspiste ei voi olla lähimarketin parkkipaikalla, johon hyötyjätteen voisi viedä kellon ympäri?

Tarinan opetus? Jos valtio ja kunnat haluavat tosissaan kannustaa kansalaisia kierrättämään, täytyy se tehdä helpoksi. Ei ole tarkoituksenmukaista, että sinällään hyvää ideologiaa voivat noudattaa vain valveutuneissa kerros- ja rivitaloyhtiöissä asuvat, joilla on jätepöntöt takapihalla. Kotitalouksien hyötyjätteiden kierrätyspisteiden tulee olla kaikille yhtäläisesti saavutettavissa ja ennen kaikkea tieto niistä pitää olla helposti saatavilla.

Eila Mäntyjärvi