Aivan mahtava kirjoitus! Kaikkien tulisi miettiä omalta kohdaltaan teenkö minä asiat siten, että tämä mitä teen on minua vai odotanko mitä minulle annnetaan.Siis oikein syvällisesti ja antaumuksella.

Negatiivista kateutta on kaikissa yhteiskuntaryhmissä puoluekannasta riippumatta. Omistusoikeus ja siihen liittyvä päätäntävalta on suomessa perinteisesti hyvin turvattu. Poikkeuksen tekee mm kaivoslaki, joka turvaa luonnonvarojen hyödyntämisen "yli" maanomistajan halun. Tämän hyväksyvät lähes kaikki poliittiset puolueet, erityisen vahvaa kannatus on kokoomuksen ja keskustapuolueen äänestäjien ja kansanedustajien keskuudessa. Hyvä niin. Mielipiteet muuttuvat yllättäen päinvastaisiksi, kun on kyse esim. kalastusmatkailun kehittämisestä. Vireillä on lakimuutos , joka antaisi matkailuyrittäjälle mahdollisuuden järjestää opastettuja kalsatusretkiä läänikohtaista viehekalastuslupaa hyödyntäen, yksi henkilö, yksi vapa, yksi viehe. Toteutuessaan esitys toisi paljon tilaa nykyisille ja uusille yrittäjille. Yllättäen muutosesitystä kiivaimmin vastustavat keskustapuolue ja kokoomus, jotka perinteisesti liputtavat yrittämisen puolesta. Ilmeisesti vanha asenne "minun vesi, minun kala" elää edelleenkin. Vesialueiden omistukset suomessa ovat niin pirstaloituneet, että ilman lakimuutosta kalastusmatkailun kehittäminen Suomessa ei onnistu. Muutos antaisi myös vesialueiden omistajille yhtäläisen oikeuden hyödyntää laajempaa kalastusoikeutta. Vai lieneekö tässä perimmäinen syy vastustukseen:" Vaikken itse yrittäisi, niin estetään myös muita yrittämästä". Lakiesitys ei puutu omistusoikeuteen, lisää vain vesialueiden hyödynnettävyyttä kaivoslain tapaan.
Eivät ammattikalastajat kalavesia tyhjennä, kateus kylläkin.

Edes murtautuminen vanhasta maatalousyhteiskunnasta ei meillä tapahtunut yksinomaan yrittäjyyden suuntaan. Pitkään ja voimakkaasti maassamme vaikuttanut sosialismi oli tietysti mitä parhainta lantaa yrittäjävastaisen asenteen kasvattamiselle. SDP ja muut kommunistipuolueet tekee tätä edelleen.

Henki ei pelkästään henkenä riitä.Idealisteja ja ns. visionäärejä on pilvin pimein, mutta todellisia tekijöitä toimeen tarttujia vähemmän. Todellinen henki saa aivan uuden merkityksen toiminnassa

Nyt jos koskaan yrittämistä ja yritteliäisyttä tulisi arvostaa.Maksimipanostus siihen, että julkiset tahot kuten Työ ja elinkeinotoimistot,kaupunkit, kunnat valtio, kela ja kaikki ne jotka palvelevat työntekijöitä panostavat myös yrittäjien palvelemiseen ja auttamiseen.
Kaikílle julkisen puolen asiakaspalvelijoille ja virkailijoille opetusta ja asennetta siihen, että yrittäminen on yhtä mahdollinen toiminta kuin palkansaajana oleminenkin.
Ja ihan kaikille opettajille tämä tiedoksi myös.

En näe yrittäjyyteen suhtautumista noin pessimistisen sävyisenä kuin Terho. Päinvastoin, mielestäni yrittäjyyttä arvostetaan kovastikin ja kynnys oman yrityksen perustamiseen on madaltunut erityisesti nuorten keskuudessa.

Toinen juttu on kyllä sitten se, miten valtiovalta yrittäjyyteen kannustaa.

Kaikkihan riippuu omasta tuttavapiiristä. Jos kaikki tuttavasi ovat juoppoja lähikapakasta niin pääasiassa koko muu maailma on paska, myös yrittäjät ja erityisesti portsarit mutta kännissä on kiva olla, vaikka se tietysti on muiden syy.
Jos taas tuttava pirriisi kuuluu provisipalkkaisia tai yrittäjiä on helppo sanoa, että mun kokemuksien mukaan...
Liikutaan niin erilaisissa piireissä.
Opettajien mielestä opettaja on maailman tärkein ammatti ja siivojan mielestä siivooja ja poliitikon mielestä maailma ei ilman poliitikkoja selviäisi..
Vaan lukekaapa amattiliittojen lehtiä, niissä ei kyllä yrittäjiä ja työnantajia juuri kehuta. Yrittäjä vaikka yksinyrittäjäkin on porvari ja riistäjä. Riistäjä vaikka olis puolet pienempi palkka kun liiton jäsenillä keskimäärin.
Kun toisaalle kumartaa niin toisaalle pyllistää, niin se muiden ammattien arvostus menee. Ihminen kun on kateellinen.

No jaa, itse olen koulunpenkillä istunut reilun muutaman vuosikymmenen, ollut asiantuntija- ja johtotehtävissä Suomessa ja maailmalla kansainvälisessä teollisuudessa vuosia ja toiminut yrittäjänäkin kuten yhä edelleenkin.

Noin yleisenä huomiona suomalainen yrittäjä on vähän koulutettu, opportunistinen, hyvin usein luonnevikainen joka asiassa jaloillaan sekunnissa äänestävä m*lkku, joista monet ovat alkaneet yrittäjiksi kun eivät ole luonteensa takia mihinkään muualle töihin päässeet.

Kokemukseni mukaan nämä ovat juuri näitä yrittäjähengenkorostajia yms. itsestään liikaa luulevia.

Eipä silti, mukaan mahtuu muutakin, onneksi. Näille yhteisenä piirteenä taas näyttää olevan, etteivät he juurikaan yrittäjähenkeään korosta, vaan tekevät asioita muuten vaan joviaalimmalla, laajakatseisemmalla ja kunnioittavammalla otteella. Monet eivät myöskään kuulu yrittäjäjärjestöihin.

Ja ylpeä siitä!