Työllä on ihmisen hyvinvoinnille olennainen merkitys. Parhaimmillaan se antaa paitsi taloudellista turvaa, myös mahdollisuuden toteuttaa itseään ja olla osa sosiaalista yhteisöä.

Asiat ovat hyvällä tolalla, kun ihminen voi vaikuttaa omaan työhönsä, kehittyä siinä ja kokee tehtävänsä merkityksellisiksi. Töihin on mukava lähteä, jos työolot ovat säädylliset, työn määrä on sopiva ja työyhteisö inhimillinen. Jos niin ei ole, työ voi muodostua taakaksi, joka syö kaikki voimat.

Työkyvyn merkitys nousee, kun työvoima vähenee

Työkyvyn merkitys nousee koko ajan suuremmaksi, kun työvoima eläköitymisen myötä vähenee. Ihmisten pitäisi jaksaa työelämässä pitempään, ja toisaalta monella on siihen myös halua ja terveyttäkin.

Työkykyä ylläpitävä toiminta on nykyisin lakisääteistä, ja jokainen itseään kunnioittava työyhteisö järjestää sitä laajemminkin kuin laki vaatii. Aivan uusi keksintö se ei ole. Nykymuotoinen tykytoiminta sai alkunsa vuonna 1989 työmarkkinajärjestöjen annettua sen järjestämisestä tuponeuvottelujen yhteydessä suosituksen. Työkykyä ylläpitävä toiminta sisällytettiin 1990-luvun alkupuolella työterveyshuoltosäännöksiin, ja siitä tuli näin osa työterveyshuollon lakisääteistä sisältöä. Nykyisin tykytoimintaa toteutetaan myös osana työsuojelua ja henkilöstön kehittämisohjelmia.

Tavoitteena on ehkäistä työkyvyttömyyttä ja siitä johtuvaa ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä sekä vähentää sairauspoissaoloja. Tämä tekee tykytoiminnasta taloudellisesti merkittävää. Nykyisin korostetaan, että tuottavuus lisääntyy myös sitä kautta, että hyvinvoivassa työyhteisössä työntekijöiden motivaatio pysyy korkeammalla.

Hyvinvointi on monisyinen asia

Työolojen ja toimintaympäristön turvallisuus, ergonomia ja muut fyysiseen hyvinvointiin liittyvät tekijät eivät riitä hyvän työpaikan tunnusmerkeiksi. Mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä, kehittää ammattitaitoaan ja olla osaamisestaan ylpeä ovat tärkeitä kaikille, olipa työ mikä tahansa.

Eikä kenelläkään ole kivaa, jos työyhteisössä pesii ilmapiiriä myrkyttäviä kyykäärmeitä. Asialliset ihmissuhteet ovat työssä viihtymiselle olennaisen tärkeitä. Työyhteisö, jossa toisia arvostetaan ja osataan olla ihmisiksi, tuntuu vain joskus olevan utopistinen ihanne. Hyvän johtamisen merkitys onkin entisestään korostunut. Tosin parhaallakaan johtamisella ei paranneta ilmapiiriä, jos työntekijät eivät kanna omaa vastuutaan siitä.

Yhä suurempia haasteita työhyvinvoinnille asettavat myös tekijät, joihin on perinteisin tykytoiminnan menetelmin mahdotonta vaikuttaa. Kilpailun kiristyminen ja lyhytjänteinen voitontavoittelu tuovat yritysten toimintaan epäterveitä piirteitä, joita ei hyvälläkään työterveyshuollolla tai tykytempauksilla paranneta.

Soile Virta