Yle esitti 30. elokuuta dokumentin omasta uutistoiminnastaan. Asetelma ei ollut kovin kriittinen, oma toimittaja haastatteli kavereitaan ja kyseli mukavia. Jotakin dokumentti kuitenkin paljasti. Normaali uutistoimittaja on hyvin tavanomainen ja täysin kritiikitön henkilö, joka palvelee herraansa, valtiota, ei sananvapautta, kansalaisten oikeutta saada tietää yhteiskunnallisista ja merkityksellisistä asioista rehellistä tietoa.

Yle esitti 30. elokuuta dokumentin omasta uutistoiminnastaan. Asetelma ei ollut kovin kriittinen, oma toimittaja haastatteli kavereitaan ja kyseli mukavia. Jotakin dokumentti kuitenkin paljasti. Normaali uutistoimittaja on hyvin tavanomainen ja täysin kritiikitön henkilö, joka palvelee herraansa, valtiota, ei sananvapautta, kansalaisten oikeutta saada tietää yhteiskunnallisista ja merkityksellisistä asioista rehellistä tietoa.

Huvittavimpia jaksoja ohjelmassa olivat presidentti Kekkosta koskevat osiot. Tuoreeltaan eläköityneet toimittajat kertoivat kuinka he sensuroivat tietoa Kekkosen sairauksista ja sekoiluista. Mikähän olisi demokratiassa tärkeämpää kuin saada tieto presidentin sairaudesta, joka estää häntä hoitamasta tehtäväänsä?

Mykistävimpiä jaksoja tuoreesta uutisoinnista olivat toimittajien kertomukset pyrkimyksistä voittaa uutiskilpailuja skuupeilla, erityisesti rikosuutisoinnissa. Tällaisina esiteltiin Alpo Rusin väijytys, josta uutisen laatinut Pekka Lehtinen kertoi, että mies oli lopulta syytön, tai kuten hän korjasi, ei saanut syytettä. Kaikesta paistoi, että toimittajalla itsellään oli selkeä käsitys syyllisyydestä, mikä ilmeni uutisen laatimistavasta.

On käsittämätöntä, että valtiollinen uutiskanava, jolla valitettavasti on järkyttävä uskottavuus ihmisten keskuudessa, ottaa tehtäväkseen kilpailla skuupeilla rikosuutisoinnissa. Tämä tarkoittaa käytännössä, että televisiouutiset nostavat rikostutkintoja uutisointinsa kärkeen vaiheessa, jossa asiat ovat täysin auki ja selällään. Ei ole rikosta, ei ole syyllisiä, mutta helvetin iso uutinen, mikä johtaa käytännössä siihen, että on pakko olla rikos.

Jossakin tapauksessa tämä ei vaikuta oikeuden prosessiin, mutta jos se vaikuttaa yhdessäkin tapauksessa, on uutisointi syyllistynyt vakavaan rikollisuuteen, sananvapauden väärinkäyttämiseen yksityisen henkilön mestaamisessa.

Suomalainen rikosprosessijärjestelmä on altis vaikutukselle. Jos valtio jotakin haluaa, se sen myös saa. Jos tämä halu kerrotaan valtiollisen televisiokanavan uutisessa, lopputulos on käytännössä kirkossa kuulutettu. Miten tämä toiminta eroaa Berlusconin Italiasta, jossa käppänä käyttää valtiollista televisiota omassa intressissään?

Kari Uoti
Oikeustieteen tohtori, MBA
Lue lisää Kari Uotin kirjoituksia osoitteessa www.kariuoticonsulting.fi