Taas tuli syyskuussa uusi "satiirinen" kirja, joka kertoo toimittajan seksifantasioista Ilkka Kanervan kanssa. Jari Tervon Koljatti ei ole paljon ehtinyt viilentyä ennen tätä viimeistä pläjäystä. Taiteen nimissä kirjailijat pääsevät nyt lausumaan julkisuuden henkilöistä sitä ihteään. Kun kyse on taiteesta, ei kenenkään kunniaa saa helposti loukatuksi.

Taas tuli syyskuussa uusi "satiirinen" kirja, joka kertoo toimittajan seksifantasioista Ilkka Kanervan kanssa. Jari Tervon Koljatti ei ollut paljon ehtinyt viilentyä ennen tätä viimeistä pläjäystä. Taiteen nimissä kirjailijat pääsevät nyt lausumaan julkisuuden henkilöistä sitä ihteään. Kun kyse on taiteesta, ei kenenkään kunniaa saa helposti loukatuksi.

Jos nämä teksti olisivat jossakin muualla kuin proosan kansien välissä, tulisi sanomista. Yksityisyydensuoja / kunnianloukkaussäännökset tummenisivat turkulaisten ja vähän muualtakin olevien juristien sormissa.

Mitä merkitystä on sillä, että henkilöä pilkataan ankarasti ja hän ja hänen lähipiirinsä, tässä tapauksessa puolet Suomea, häpeää tai loukkaantuu, mutta asialle ei voi tehdä mitään, koska kyse on taiteesta. Muuttaako se teon joksikin muuksi?

Eräs taiteilija piti taidenäyttelyn, jossa mukana oli lapsipornoa. Tämä taiteilija syyllistyi rikokseen tuomioistuinten mielestä. Mitä eroa taidenäyttelyn taiteella ja kirjallisella taiteella on tässä suhteessa?

Kirjoitin ensimmäisen kirjani kustantajalleni WSOY:lle vuonna 2002. Kirjan nimi oli Oikeudet ja vankilat. Kirja oli tietokirja, mutta siinä oli fiktiivisiä osia, jotka oli selkeästi erotettu muusta tekstistä kursivoimalla ne.

WSOY julkaisi kirjan. Kirja ehti olla joitakin tunteja kirjakaupoissa, kunnes OMONin miehet ajoivat paikalle mustilla autoilla ja veivät jokaikisen kirjan mukanaan. Kirjat vietiin Porvooseen kustantajan painopaikalle ja ne laitettiin kaikki silppurista läpi. WSOY:n henkilökuntaa kiellettiin säilyttämästä kappaleita kirjasta.

Minulle ei kerrottu syytä tapahtuneeseen. Yksi vaivihkaa annettu selitys oli, että kaksi toimittajaa, Teuvo Arolainen ja eräs Salon seudun sanomalehti Oy:n toimittaja, olivat löytäneet itsensä näistä fiktiivisistä jaksoista ja uhanneet kustantajaa vaikka millä. Mikä on todellinen syy kustantajan tekemään sensuuripäätökseen, jäi minulle epäselväksi.

Fakta on, että WSOY kustansi ja julkaisi kirjan. Fakta on, että WSOY repi jokaisen kirjan kappaleiksi. Fiktion varaan jää, minkä takia. Kirja ei sisältänyt mitään sen kummallisempaa, mitä 11. syyskuuta julkaistiin.

Kari Uoti
Oikeustieteen tohtori, MBA
Lue lisää Kari Uotin blogikirjoituksia osoitteessa www.kariuoticonsulting.fi