En ylioppilaaksi kirjoitettuani saanut opiskelupaikkaa, ja olin välivuodesta kauhuissani. Järkeviä ja mieluisia töitä oli vaikea saada, ja minua ahdisti ajatus kurjasta työstä, jota joutuisin koko vuoden tekemään.
En ylioppilaaksi kirjoitettuani saanut opiskelupaikkaa, ja olin välivuodesta kauhuissani. Järkeviä ja mieluisia töitä oli vaikea saada, ja minua ahdisti ajatus kurjasta työstä, jota joutuisin koko vuoden tekemään.
Löysin kuitenkin itselleni hyvän vaihtoehdon: työharjoittelun. Työharjoittelupaikan saaminen oli helpompaa kuin "virallisen" työn, ja onnistuinkin pääsemään harjoitteluun erääseen tv-/elokuva-tuotantoyhtiöön.
Harjoittelussa arvelutti se, että en saisi siitä varsinaista palkkaa, vaan Kelan pientä tukea ja se, että kuvaushommat olivat minulle varsin vieraita.
Työharjoittelupaikka oli kuitenkin oikea onnenpotku. Sen ansioista aloin uskoa, että ala voisi olla minulle oikea, ja ryhdyin tosissani valmistautumaan alan seuraavan kevään pääsykokeisiin.
Jos olisin heti ylioppilasvuoden jälkeen saanut opiskelupaikan toiselta alalta, josta silloin arvelin olevani kiinnostunut, en olisi koskaan miettinytkään työharjoittelua, ja elämäni olisi varmasti lähtenyt aivan eri suuntaan. Vasta työn näkeminen osoitti, mistä olin koko ajan ollut eniten kiinnostunut.
Eerika
Kirjoitus on Yrittäjälinjan lukijakilpailun satoa. Kilpailun teemana oli kirjoittaa työhön liittyvistä positiivisista asioista, opeista, työvoitoista ja onnistumisista.
