Blogin arkisto
Potkut tuli - onneksi!Tiistai 9.2.2010 klo 9.18 - Miia Godwin "Huoneessa on minun ja irtisanottavan lisäksi yleensä lasi vettä ja nenäliinapaketti." Näin kuvaili ystäväni tilannetta, johon hän on joutunut lukuisia kertoja. Yrityksessä oli vähennettävä suurehko joukko henkilökuntaa ja ystäväni oli saanut inhottavimman viestinviejän roolin. Koskaan irtisanomisilmoitusta ei annettu perjantaisin. Oli kuulemma vaarallista lähettää juuri pois potkittu työntekijä kotiin viikonlopuksi. Paras aika ilmoitukselle oli kuulemma viikon alku, jolloin velvollisuudesta suurin osa tuli töihin vielä tiistaina. Ystäväni koetti parhaansa mukaan etäännyttää itsensä vaikeasta tilanteesta, jossa osan reaktiona oli raivo ja syyllisten etsiminen, osan hysteerinen itku ja itsesyytökset. "Ole hyvä, tuossa on vettä, tarvitsetko nenäliinan?" Sitten alkuvuodesta ystäväni pyydettiin vuorostaan oman pomonsa juttusille. Hänen silmäänsä osuivat pöydällä olevat vesilasi ja nenäliinapakkaus. "Jep. Nyt se sitten osui omalle kohdalle, kymmenen vuoden jälkeen." Hän kuunteli selvitystä, kuinka yrityksessä läpivietävät uudistukset tarkoittivat hänen työpaikkansa häviämistä. Hän ei parkunut eikä raivonnut, vaan otti uutiset rauhallisesti vastaan ja palasi turtana takaisin työpisteeseensä. Viikon kuluttua hänet pyydettiin taas johtoportaan juttusille. Rakenneuudistuksen myötä yrityksessä oli avautunut uusi paikka, johon hän kuulemma sopisi kuin nakutettuna ja hakupaperitkin olivat vain muodollisuus. Nyt ystäväni työskentelee täysin uudenlaisten haasteiden edessä "seuraavalla rappusella" samassa multikansallisessa yrityksessä, ja alaisiakin on jo yli kolmekymmentä. Mitenkähän olisi käynyt, jos hän olisi menettänyt malttinsa, haistatellut johtoportaalle ja vähät välittänyt työstään? Potkujen saaminen kääntyikin pikanosteeksi uralle. Nyt ystävälleni uskotaan kansainvälisen huippujohdon asioita, joita hän ei olisi aiemmassa roolissaan voinut kuvitellakaan. Hänet on korvamerkitty työntekijäksi, joka ansaitsee luottamuksen. Näinä aikoina irtisanomiskertomuksia riittää. Äskettäin sukulaiseni irtisanottiin jatkuvan lomautusrumban jälkeen. Alun pettymyksen jälkeen pian kellossa kilahtelivat toisenlaiset äänet: työ oli ollut henkisesti puuduttavaa ja fyysisesti kuluttavaa, nyt oli aika toteuttaa vuosikymmenten haave. Hän päätti udelleen kouluttautua käsityöalalle, josta oli jo kauan haaveillut omassa pihapajassaan. Irtisanominen oli se rautakanki, jota tarvittiin kampeamaan kohti uusia haasteita, ihan uudenlaista ja mielenkiintoista tekemistä. Irtisanominen tuntuu aluksi lopulliselta törmäykseltä kiviseinään ja sen tuomasta mylläkästä selviäminen on raskas prosessi. Usein ensireaktiona ovat viha, itsesyytökset ja suru. Anna kuitenkin itsellesi aikaa hengähtää ja tuumata. Käännä kylkeä kun muut raatajat painelevat töihinsä. Pian huomaat, että mieleesi alkaa tulvia ihan itsestään uusia ajatuksia ja ideoita siitä mitä oikeasti haluaisit tehdä. Valinta on sinun. Katso ympärillesi niin huomaat, että juuri nytkin mahdollisuuksien ovia on tusinoittain apposen auki. Ehkä potkuistasi tulikin onnenpotku. Miia Godwin |
|
Avainsanat: Miia Godwin, irtisanominen, uusi ura, taantuma 
|
|
|
9.2.2010 14.49
Ehkei koske paperitehdastyöläisiä?
Juuri näin. Kynnys muuttaa työpaikkaa tai toisaalta myös työnantajan työntekijää tai organisaatiorakennetta madaltuu kun kerran on tehty tai ainakin kun useasti on tehty.... |
|
25.2.2010 14.08
Miia Godwin
Monet vakituisessa työsuhteessa "oleskelevat" tuudittautuvat valheellisesti siihen ajatukseen, että työnantaja vastaa perhettä tai ystävyyssuhteita. Kun kyse on rahasta, ei sillä ole mitään väliä onko hyvää pataa vai ei ja tekikö ilmaiseksi ylitöitä. Kärsijöitä ei ole kruunattu ennen eikä kruunata nytkään. |
|
25.2.2010 15.20
Asetu yrittäjän osaan, pienyrittäjän
No, yhteiskunta on kuitenkin antanut osiltaan ymmärtää, että työnantajan velvollisuus on olla huoltajana. ( mm.Koeaika, irtisanomissuoja, niiden pituus ) ja median kirjoitittelu asiasta. Se on vaan kommunismia se! Jos sulla on yritys, jonka eteen oot tehnyt töitä ja laajennat palkkaamalla ihmisen niin on se kumma, että yhteiskunnallinen vastuu esim 9 päivän sairaslomasta siirtyy sulle työnantajana, vaikka et saa työpanosta ja tilalle joudut ottamaan sijaisen ja maksamaan sen palkan. Ja sivukulut on karmeita.Se on sairasta se! Suomi on kommunismin kehto! |
|
27.2.2010 1.12
Hevimies
Juu no ei se työntekijän osa sen herkumpi ole. työnantaja maksaa sinusta X määrän rahaa joiden käytöstä päätetään puolestasi. Säästät eläkettä jota et tule koskaan saamaan, koska järjestelmä kaatuu kun suuret ikäpolvet jäävät eläkkeelle maksajia ei riitä. Muutenkin typerää säästää penniäkään rahaa jos on velkaa kuten ihmisillä yleensä on asunnoista jne.. Istut huippuvaarallisessa työssä tietokoneen ruudun ääressä vakuutettuna. Käytät kallista yksityislääkäriä vaikka maksat veroissa kunnallisesta.....Aika monen taloudellinen tilanne ois huomattavasti parempi kun tämä x määrä rahaa tulis taskuun ja vois ite päättää miten sen käyttää,säästää tai sijoittaa. Kaukana on ajat valinnan vapaudesta. |
|
27.2.2010 14.22
Vain minulla on oikeuksia, muut ovat kommunisteja!
"No, yhteiskunta on kuitenkin antanut osiltaan ymmärtää, että työnantajan velvollisuus on olla huoltajana. ( mm.Koeaika, irtisanomissuoja, niiden pituus ) ja median kirjoitittelu asiasta. Se on vaan kommunismia se! Jos sulla on yritys, jonka eteen oot tehnyt töitä ja laajennat palkkaamalla ihmisen niin on se kumma, että yhteiskunnallinen vastuu esim 9 päivän sairaslomasta siirtyy sulle työnantajana, vaikka et saa työpanosta ja tilalle joudut ottamaan sijaisen ja maksamaan sen palkan. Ja sivukulut on karmeita.Se on sairasta se! Suomi on kommunismin kehto!" |
|
27.2.2010 14.28
kenellä riski
Jos ei työntekijän eikä yrittäjän osa ole toista helpompi tai työnantajan tai palkansaajan, niin miksi sitten täytyy työehtoneuvotteluja edes käydä? Tehdään prosenttiosuudet kaikkeen ja sitten nähdään mikä kenellekin kannattaa. |
|
27.2.2010 14.31
Asetu yrittäjän osaan, pienyrittäjän
Nimimerkille: Vain minulla on oikeuksia, muut ovat kommunisteja! |
Se on eka kerta mikä kolahtaa, sen jälkeen ei tunnu enää missään. Niin paljon on tullu pätkätöitä tehtyä ettei suojatyöpaikasta osaa edes haaveilla. Maailma on muuttunu enään ei olla samlla työpaikalla maailman tappiin vaan yleensä muutama kuukausi. Tosin on sitä itekkin tullu työsuhteita lopetettua kun ei pää kestä robotin hommia. Pakko olla monipuolista ja äly vaativaa hommaa tai ei pysty tekee kovin pitkään.