Perusopetuslain 29 §:ssä taataan oikeus turvalliseen opetusympäristöön. Koululainen, joka on velvollinen käymään koulussa on oikeutettu suorittamaan velvollisuutensa ympäristössä, jossa koulunkäyminen on miellyttävää, läksyistä huolimatta.

Perusopetuslain 29 §:ssä taataan oikeus turvalliseen opetusympäristöön. Koululainen, joka on velvollinen käymään koulussa on oikeutettu suorittamaan velvollisuutensa ympäristössä, jossa koulunkäyminen on miellyttävää, läksyistä huolimatta.

Miten tämä oikeus toteutuu? Aika kehnosti ainakin yläasteen viimeisillä luokilla, jotka tursuavat hormoneita ja auktoriteetteja potkivia teinejä. Ok, meillä on ongelma, yläasteen viimeiset luokat ovat levottomia, siellä ei pärjää kuin kypärä päässä, ei oppilaat, ei opettajat. Miten tämä ongelma on ratkaistu? Minkälaisia välineitä opettajille on annettu asian hoitamiseksi, ei yhtään mitään.

Sekoileva yläastelainen soittaa poliisille, jos opettaja korottaa ääntää tai saattaa kaverin ulos viilenemään. Poliisi tulee ja vie opettajan, joka on tapahtuneesta onnellinen, pääsee putkaan turvaan oppilaitaan. Miksi poliisi ei vie sekoilevaa teiniä? Miksi teineille ei ole muuta järjestyksenpitäjää kuin elämäänsä kyllästyneet pehmovanhemmat, jotka vähät välittävät mitä koulussa tapahtuu.

Velvollisuus opiskella, oikeus saada oppia sisältää velvoitteen käyttäytyä kunnolla, määrätyissä rajoissa myös koulussa. Jos kotona saa kusta nurkaan, se ei tarkoita, että saman voi tehdä koulussa. Opettajia ei pidä pakottaa anelemaan luusereitten vanhemmilta apua lasten järjestykseen saattamiseksi. Tällainen oikeus tulee olla opettajilla, koululla.

Tämä liittyy yhteisössä toimimiseen yleensä. Itse olen ajatellut asiaa Positive Respect -käsitteen kautta, PR-policy. Kakarat pitää opettaa suhtautumaan itsensä ja muihin positiivisesti, itseään ja muita kunnioittaen.

Joka ei noudata pelisääntöjä, joutuu siitä vastuuseen. Ketään ei tarvitse viedä putkaan, järjestys on mahdollista palauttaa myös muuten. Koulun sijaan oppivelvollisuuus pitää voida toteuttaa myös työllä. Reipas ruumiillinen duuni aikaisesta aamusta koulupäivän ajaksi kannustaa käyttäytymään. Jos duuni ei maistu, siirrytään seuraavalle oksalle, laitetaan innoton kaveri vähävirikkeiseen ympäristöön rajoitetulle dieetille hiukan karskimpaan seuraan, niin aikuistuminen alkaa.

Kari Uoti
Oikeustieteen tohtori, MBA

Lue lisää Kari Uotin kirjoituksia osoitteessa www.kariuoticonsulting.fi