Suomi-kuvan nostamista tehneen brändityöryhmän aikaansaannoksia on arvosteltu rajusti.
Onko kyseessä tärkeä hanke, mahtava tulevaisuusohjelma, loistavat ideat ja analyysit vai onko  kyseessä omahyväinen julkisuushanke, jossa konsultit voittavat ja verorahoja palaa?

”Kaikkein tärkein tässä Suomen brändikeskustelussa on se, että suomalaiseen sanaan voidaan luottaa. Jos käyttää englantilaista sanontaa, me olemme rehellinen tekijä kansainvälisissä ympyröissä, ja se on minusta Suomen brändin keskeisin selitys”, Martti Ahtisaari arvioi Uusi Suomi -lehdessä 15.7.2009.
”Ulkoministeriön tilaamaa Suomen maabrändiraporttia rukattiin viime hetkellä ennen julkaisua. Torstaina julkistetussa 355-sivuisessa raportissa ovat sivut väärässä järjestyksessä, sillä alkuperäinen sivu 58 on poistettu”, todetaan puolestaan Helsingin Sanomissa 27.11.2010. Jutun otsikkona oli: Suomen brändiraportista poistettiin kateutta koskeva sivu.
”Puolen miljoonan farssi”, otsikoi Iltalehti 26.11.2010. Rahaa on palanut yli 100 000 euroa päätoimittajan palkkioihin, noin 150 000 euroa konsulttipalkkioihin ja pelkästään loppuraportin ulkoistaminen on kustantanut noin 100 000 euroa.

Tutkimuksen on tilannut ulkoministeriön johtama Finland Promotion Board, joka vastaa Suomi-kuvan vahvistamisesta maailmalla. Ulkoministeri Alexander Stubb (kok.) asetti syyskuussa Ollilan vetämän valtuuskunnan pohtimaan, millaisia asioita Suomesta kerrottaessa pitäisi painottaa.

Kun otetaan pois Ahtisaari-hanke ja pari muuta, joissa on idean poikasta, niin asiasta voi olla montaa mieltä, mutta ainakin osaan julkistetuista ideoista oltaisiin päästy  todennäköisesti  teettämällä ryhmätyötä ala-asteen oppilailla. Nyt lienee edessä toteuttamishanke, jota edeltää sen suunnitteluhanke – ja kustannukset ovat tietenkin moninkertaiset?

Ahti Pontinen