Australialainen Julian Assange vuotaa Wikileaks-sivuston kautta julki Yhdysvaltojen suurlähetystöjen omalle hallinnolleen toimittamaa salaista tietoa. Julian ei kuulu suurlähetystöjen normaalijakeluun eli aineisto on saatu ilman jenkkien lupaa. Se on siis tavalla tai toisella varastettu jostakin.

Australialainen Julian Assange vuotaa Wikileaks-sivuston kautta julki Yhdysvaltojen suurlähetystöjen omalle hallinnolleen toimittamaa salaista tietoa. Julian ei kuulu suurlähetystöjen normaalijakeluun eli aineisto on saatu ilman jenkkien lupaa. Se on siis tavalla tai toisella varastettu jostakin.

Julian paljastaa rikoksella hankittua tietoa, nolaa jenkkien hallintoa ja samalla niitä, joista jenkit kertovat. Kuka on jenkkien mielestä Batman ja kuka Robin, pitäisikö amerikkalaisten ottaa Iranin johtaja hengiltä, kuten tämän naapuri, Saudi-Arabian päällikkö toivoo, vai ei.

Kukaan ei ole väittänyt, että Julianin julkaisemat asiakirjat eivät olisi aitoja, hän siis paljastaa todellisuudesta jotakin. Hän paljastaa mitä mieltä maailma oikeasti on toisistaan, hän syventää ihmisten tietoa asioista ja maailman johtajista sekä mikä tärkeintä, maailman ainoan supervallan tavasta ajatella.

Julian ei siis valehtele, hän lisää tietoa. Hän paljastaa aineistoa, joka on hankittu rikoksella. Tekeekö hän väärin?

Länsimaisessa oikeusvaltiossa median sananvapaus on pyhä asia. Sananvapaus on vallan vahtikoirien, median, oikeudellinen suoja. Median tehtävä on paljastaa vallan väärinkäytöksiä, jotta demokraattinen prosessi voi korjata järjestelmän vaihtamalla vallanpitäjät. Yksinkertaista ja toimivaa.

Sananvapauteen kuuluu, että paljastetaan myös rikoksella hankittuja tietoja. Tämä on aivan tavanomaista esimerkiksi Suomessa. Hesari julkaisee säännöllisesti tietoja keskeneräisistä rikosasioista, aineistosta joka lain mukaan on salassa pidettävää. Lehti saa tietonsa yleensä viranomaisilta, jotka haluavat käyttää mediaa asiansa ajamiseen ja haluamiensa henkilöiden listimiseen. Vuotaessaan salaista tietoa viranomainen syyllistyy rikokseen. Median välittämä tieto on siten rikoksella hankittua. Rikoksesta ei joudu vastuuseen, koska vuotajaa suojaa lähdesuoja, osa sananvapauden oikeudellista rakennetta.

Miksi media ei puolusta Julianin sananvapautta, hänen oikeuttaan julkaista oikeaa tietoa, joka lisää ymmärrystä julkisen vallan käytöstä ja paljastaa väärinkäytöksiä? Julian tekee suuressa mittakaavassa juuri sitä, mikä on median tehtävä. Miksi media ei juokse sananvapauden barrikadeille, kun Julianin sananvapauden käyttö pyritään estämään supervallan resursseilla?

Asia on liian iso, Julian menee alueelle, missä oikeus ei enää toimi, vaan missä politiikka päättää yli oikeuden. Suurimmalle tai edes suurimmille vallankäyttäjille ei v*****illa. Tämä on osa kirjoittamatonta käyttäytymiskoodia, osa oikeudellista realismia.

Minusta olisi mielenkiintoista selvittää, miten tuomioistuimet suhtautuisivat Julianin vaatimuksiin saada toteuttaa sananvapauttaan siten kuin se on taattu esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksessa.

Kari Uoti
Oikeustieteen tohtori, MBA
Lue lisää Kari Uotin kirjoituksia osoitteessa www.kariuoticonsulting.fi