Sain äskettäin uuden tietokoneen, joka sisältää työohjelmieni lisäksi myös uudet Office-ohjelmaversiot ja uuden selaimen. Hieno juttu, sillä uusi vempele on aina kiinnostava, ja sillä saa aina tehdyksi ainakin jonkin asian paremmin, kätevämmin tai nopeammin kuin vanhalla. Uudet ohjelmaversiotkin muuttuvat aina niin vähän, että niitä pystyy käyttämään entisellä tiedolla. Siis 'pystyy käyttämään'. Se ei tarkoita, että niitä osaisi käyttää.

Juteltuani aika monen tuttavan kanssa, olen huomannut todella yleiseksi sen, että ohjelmat uudistuvat aika ajoin, mutta minkäänlaista opetusta niiden käyttöön ei tule. Todellinen osaaminen sisältää sellaistakin taitoa, että tietää, miten juuri uudella versiolla minkäkin toiminnon tekee parhaiten – uudistuksia hyödyntäen. Ilman opetusta uudet, hyvät toiminnot jäävät piiloon ja käyttämättä. Silti luulemme edelleen osaavamme. Osaaminen on perin näennäistä. Kun versio vanhenee uuden alle, siitäkään ei tunneta vasta kuin murto-osa.

Kysymyksessä on sama harha kuin siinä, että "nuoriso imee tietoteknisen osaamisen äidinmaidossa". Nyt on huomattu, että nuoriso oppii pelaamaan ja chattaamaan, mutta monessa työssä tarvittavia perusohjelmataitoja ei löydy äidinmaidosta. Esimerkiksi liitetiedoston lähettäminen sähköpostissa on ollut nuorille outoa. Samoin Wordin perustoiminnot, muotoilusta puhumattakaan.

Uusia ohjelmaversioita kannattaa ensin käyttää jonkin aikaa, jotta huomaa, mikä niissä on tuttua ja mikä oudompaa. Silloin saa parhaiten irti muutaman tunnin koulutuksesta ohjelmaversioon.

Kuinkahan paljon ihmisten CV:t sisältävätkään nykyään näennäisosaamista!?

Oili Valkila
Toimituspäällikkö, myynti&markkinointi-lehti 
www.smkj.fi