Olemme itsenäisyyspäivän juhlinnan taitteessa odottamassa sekavin tuntein suuntaa, mihin Euroopan talous kehittyy tai kääntyy. Yrittäjiä ja PK-sektoria huolettaa erityisesti Suomen selviytyminen tästä haastavasta eri kansakuntia koskevasta myllerryksestä vähin vaurioin. Samaan aikaan Suomen hallitus odottaa ja seuraa kädet kyynärpäitä myöden taskussa ymmärtämättä muutosten vaikutuksia yhteiskuntaamme ja myöskään mitenkään reagoimatta niihin.

Suomalaisten yritysten kilpailukyky globaaleilla markkinoilta on haalea muistikuva menneestä. Yritysten kustannukset ovat nousseet viimeisten kymmenen vuoden aikana noin 50 prosenttia. Suurten yritysten strategiset painopistealueet ovat kansainvälisillä markkinoilla ja -alueilla. Raskaat tuotanto- ja henkilökustannukset edesauttavat siirtymistä kilpailukykyä edistäviin maihin. Suomen hallitus näyttää tekevän kaikkensa, jottei yritystoiminta meillä kannattaisi.

Olemme hyvää vauhtia matkalla kohti yrittäjyysyhteiskuntaa. Kaikkiaan meillä on yrityksiä yli 300 000, joista pk-yrityksiä noin 98 prosenttia. Suomessa on arviolta noin 180 000 elinkeinoharjoittajaa ja yrittäjää. Verottajan tietojen mukaan vuonna 2010 noin neljänneksellä yrittäjistä tai yrittäjiksi luokiteltavista tulot alittavat 14 000 euroa vuodessa. Tämä tarkoittaa, että noin 45 000 yrittäjää sinnittelee alle tuhannella eurolla kuukaudessa, mikä on alle köyhyysrajan. Lisäksi yrittäjät maksavat jokaisesta työllään ansaitsemastaan eurosta kaikki lakisääteiset maksut. Palkansaajilla on taattu minimitoimeentulo hädän hetkellä, mitä yrittäjällä ei ole. Yrittäjällä ei myöskään ole sosiaaliturvaa, mikä ei täytä Suomen Perustuslain henkeä. Suomessa Perustuslaki takaa kaikille Suomen kansalaisille samat oikeudet. Yrittäjä on Suomessa lainsuojaton henkilö, jolla ei ole perustuslaissa määrättyjä oikeuksia. Hallituksen ja päättäjien toiminta valitettavasti myös tukee tätä asiaa. Lisäksi yrittäjät eivät näy missään muussa tilastossa tai vastaavassa tutkimuksessa. Virallisesti Suomi on hyvinvointiyhteiskunta.

Vuonna 2009 Euroopan komissio on lanseerannut SBM Small Business Act ohjelman. Tämän ohjeistuksen tavoitteena on ollut esimerkiksi huomioida pienyrittäjien asema ja huomiointi heitä koskevissa lainsäädännössä. Suomen hallitus ei ole miltään osiltaan noudattanut kyseistä komission ohjeistusta.

Työmarkkinajärjestelmämme on syntynyt joskus 1970 vaihteessa. On myös avattava keskustelu yleissitovuuden laillisuudesta. Elinkeinoelämän Keskusliitto EK on todennut, että TUPO mallia ei enää ole. SAK ja EK yhdessä ovat kuitenkin allekirjoittaneet viime vuonna yhteisen TUPO malliin perustuvan raamisopimuksen, josta EK on nyt vetäytymässä. Lisäksi on syytä huomioida, että mikään yrittäjää edustava taho ei ole koskaan ollut sopija- tai neuvottelupuoli TUPO ja raamisopimuksissa tai työehtosopimuksissa. Miten kaksi neuvotteluosapuolta voi tehdä kolmatta osapuolta sitovia päätöksiä ja sopimuksia? Eräät lainoppineet Suomessa ovat myös kyseenalaistaneet vallitsevan yleissitovuuden. Ruotsissa ei ole yleissitovuutta ja he ovat saaneet paikallisella sopimisella huomattavia liiketoiminnallisia ja kansallisia kilpailuetuja kansanvälisillä markkinoilla.

Nykyinen jähmeä ja katastrofaalinen työlainsäädäntömme estää yrittäjiä palkkaamasta työvoimaa. Meillä on tuhansia yrittäjä valmiita palkkaamaan ihmisiä, mutta sanktioiden pelko estää kaivattujen työsuhteiden syntymisen. Tässä olisi hyvänä keinona Britannian malli, jossa työntekijän työsuhde voidaan päättää heti ja ilman mittavia irtisanomiskorvauksia. Tanskassa tämä malli on käytössä, ja heidän työttömyytensä on murto-osa Suomesta. Lisäksi on muistettava, että Pk-yritykset tuottavat yli 60 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta ja työllistävät noin 65 prosenttia työväestöstä. Pääsääntöisesti uudet työpaikat muodostuvat pieniin yrityksiin, ei monikansallisiin yrityksiin. Maksamme kymmeniä miljoonia euroja erilaisiin tukityöllistämisen malleihin, joiden tulos on lähinnä kosmeettinen.

Yrittäjille on muodostunut asenne, että he eivät koskaan palkkaa ketään. Samaan aikaa hallitus tekee ohjelmia työllisyyden parantamiseksi ja kasvuyritysten kehittämiseksi. Lisäksi lanseerataan Start Up yrittäjyyttä ja kannustetaan ihmisiä aloittamaan yritystoiminta.

Suomessa uusista aloittaneista yrittäjistä noin puolet lopettaa toimintansa kolmen vuoden aikana. Tästä on valitettavan usein seurauksena konkurssi ja henkilökohtainen noin 15 vuoden velkavankeus. Murhasta saa yleensä elinkautisen tuomion, josta voi hyvällä käytöksellä säästää useita vankilavuosia. Perintäyhtiöt voivat halutessaan periä saataviaan yrittäjän kuolemaan asti. Päättäjiemme haluttomuus uudistaa konkurssilainsäädäntöä esimerkiksi USA:n käytössä olevan henkilökohtaisen konkurssiin on todella pöyristyttävää. Uudistuksen myötä yrittäjä voisi aloittaa uuden elämän. Nyt se ei ole mahdollista.

On myös hämmästyttävää, että yritykset maksavat työntekijöiden ay-maksuja ammattiliitoille. Tämä tarkoittaa, että me yrittäjät rahoitamme rakkaan vihollisemme toimintaa. Kyseiset maksut on siirrettävä ihmisten itsensä huolehdittavaksi.

Meillä on myös Euroopan lyhyin työssäolo-aika. Käsittämättömien pekkasvapaiden poistaminen toisi yrityksiin kaivattua tuottavuutta ja tehokuutta. Esille nostetut kolmen päivän pakolliset koulutusvapaat on syytä haudata syvälle unholaan. Lisäksi kaikki veron- ja palkkojen korotukset ovat myrkkyä Suomen kilpailukyvylle. Olisiko syytä avata keskustelu kokonaisvaltaisesta palkkojen alentamisesta ja myös niiden jäädyttämisestä viiden seuraavan vuoden ajaksi. Saksassa on saatu asiasta hyviä kokemuksia.

Vaikka maailma on muuttunut, Suomessa ei näytä olevan haluja uudistaa yrittäjyyden ja yritysten toimintaedellytyksiä. Virkamieskoneisto ja hallitus yhdistettynä työmarkkinajärjestöihin ovat yhdessä muodostaneet vanhan Neuvostoliiton hallintokulttuurin, jonka ainoana tavoitteena on pitää kiinni saavutetuista eduista. Todellinen valta näyttää siirtyneen hallitukselta tahoille, joiden etupiiriin kuuluvat menneisyyden puolustaminen.

Suomen hallitus on saavuttanut kaiken sen mihin se on kyvykäs. Valitettavasti se on ollut kansakuntamme tuhon tie. Yritystoiminnassa johto, joka tuottaa vuodesta toiseen tappiota ja lisää kustannuksia, saa mennä. Vientimme elää tuskallista aikaa mikä tarkoittaa, että emme saa kipeästi tarvitsemiamme vientituloja. Viennin haasteet ja sisämarkkinoiden tuska saavat Suomen rajuun ja hallitsemattomaan taantumaan.

Yritystoiminta, joka pitää Suomen talouden pyörät pyörimässä, saattaa olla omaksunut vuosikymmeniä halolla päähän taottua mantraa yhteiskuntavastuusta ja vastaavista asioista. Olemme onnistuneet sivuuttamaan yritystoiminnan perusasiat: yritystoiminnan pitää olla kannattavaa ja tuottaa omistajilleen rahaa. Työntekijöitä palkataan siksi, että he suorittavat työtehtäviä, jotka edesauttavat yritystoimintaa. Vain elinvoimaiset ja kasvuhaluiset sekä innovatiiviset yritykset pystyvät vastaamaan liiketoimintaympäristön asettamiin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Hallituksemme linjaukset ovat estäneet ja myös pitkällä aikavälillä ehkäisseet sisäänrakennetun yritysten kasvun siemenen rajoituksilla ja kasvua rajoittavilla toimilla.

Eräiden ministerien koulutus ja elämänkokemus tuottavat pöyristyttäviä ja kauaskantoisia sekä kansantaloutemme kannalta epäedullisia ratkaisuja, joita me kansakuntana tulemme maksamaan raskaasti seuraavat vuosikymmenet. Hallituksen on syytä tunnustaa osaamattomuutensa ja myös se, että he eivät hallitse Suomen tarvitsemaa johtajuutta. Hallitus on tullut tiensä päähän ja sen on välittömästi erottava.

Harri Jyrkiäinen
puheenjohtaja, Suomen Pienyrittäjät
www.pienyrittajat.fi