Hyvää uutta vuotta 2013! Joskaan ei siitä taida hääppöinen sukeutua, sillä useimmat ennustelaitokset povaavat talouteen kurjaa säätä, vastaavaa kuin kulunut taantumavuosi 2012. Eli ei muuta kuin tuhkaa päälle ja konkurssihakemusta täyttämään?

Aktiivisena sijoittajana olen oppinut heittämään kuikkaa ennusteilla. Luotan vain yhteen ilmapuntariin – pörssiin. Sen kyky ennustaa taloutta on ylivertainen, ja syy siihen on yksinkertainen: pörsseihin kerääntyy kaikki maailman oleellinen taloudellinen tieto ja kokemus. Arvopaperikaupan lukemattomat osapuolet keräväät ja tulkitsevat reaaliaikaista tietoa ylivoimaisella teholla verrattuna mihinkään instituutioon. Pörssit eivät koskaan tuijota ajankohdan ilmapiiriä, olkoon se iloinen tai synkkä. Pörssit voivat liioitella liikkeissään, mutta niiden suunta osoittautuu aina oikeaksi. Tästä on todisteet myös viime vuosilta.

Pörssien viisi vuotta kestänyt nousu taittui kesällä 2007, kun maailmantalouden pitkä korkeasuhdanne alkoi hiipua. Uutiset ja ennusteet olivat yhä myönteisiä, kunnes iski syksyn 2008 pörssiromahdus ja sen jälkeinen lama. Sen synkimpien hetkien keskellä, keväällä 2009, pörssit alkoivat nousta reippaasti, kun markkinat näkivät keskuspankkien ja valtioiden elvytyksen kirkastavan suhdanteen. Uutiset ja ennusteet olivat vaihtaneet kelkkansa tyystin, ja ne pysyivät vielä pitkään synkkinä -  valoisampia saatiin odottaa loppuvuoteen. Jälkikäteen tilastot totesivat suhdannepohjan koetun keväällä - eli pörssit olivat oikeassa.

Seuraavan kerran pörssit rysähtivät kesällä 2011, kun Yhdysvaltoja koetteli poliittinen kriisi velkakaton nostamisesta. Ennusteet – ja yhteiskunnalliset toimijat - eivät rysäykseen reagoineet, vaan ohittivat sen markkinahäiriönä, mutta sijoittajat tiesivät suhdanteen varmasti heikkenevän voimakkaasti. Tilastot osoittivat jälkikäteen näin käyneen syksyn mittaan.

Nyt tilanne on samankaltainen kuin keväällä 2009: uutiset, ennusteet ja yleinen ilmapiiri ovat synkät - mutta pörssit ovat posottaneet koilliseen kesäkuusta asti. Euroalueen talousveturin Saksan pörssi korkkasi juuri 2011 huippunsa, eli se on korkeammalla kuin kertaakaan 2007 jälkeen. Se ei taatusti ole sattumaa tai markkinahälinää. Pörssien mukaan elpyminen on vauhdissa – ei selvästikään yhtä rajusti kuin 2009, muttei madellenkaan.

Pörssit lähtivät nousuun jo kesällä, kun EKP laati euron pelastamiseksi valtionvelan osto-ohjelman. Se nosti euroalueen maailmanlopun tunnelmista. Kun usko euron koossa pysymiseen vahvistui, palasi myös luottamus euroalueen talouteen. Hiukan myöhemmin Kiina aloitti taloutensa elvyttämisen, ja Yhdysvallat jatkoi setelirahoitusohjelmaansa. Korot pysyvät vielä pitkään alhaalla. Taantuma on kestänyt vuoden. Käsissä ovat kaikki noususuhdanteen ensiaskeleiden merkit.

Miksi ennustelaitokset näkevät tilanteen niin toisin? Koska kokemukseni mukaan ne tuijottavat liikaa ajankohtaista tilannetta. Ne ovat katsovinaan tulevaisuuteen, mutta vailla riittävää taitoa ja rohkeutta. Siksi ennusteet eivät tunnista suhdannekäänteitä kuin myöhässä, ja niiden kasvu- ja taantuma-arviot osuvat aina alakanttiin.

Pörssikokemukseni perusteella väitän, että tilastot toteavat taantuman taittuneen nousuksi euroalueella 2013 vuodenvaihteen tienoilla. Palataan asiaan, jahka tilastoja alkaa tippua.

Heikki Ikonen