Vaikka työmarkkinaneuvottelut jumittavat, osapuolten yhteinen tahtotila vaikuttaa sentään olevan, ettei palkkaratkaisulla vesitetä Suomen kilpailukykyä. Tilastojen mukaan yhteisymmärrykseen on syytäkin. Valtiovarainministeriön tulo- ja kustannuskehityksen selvitystoimikunnan mukaan rahaliiton aikana yksikkötyökustannukset ovat kohonneet Suomessa keskimäärin 0,3 prosenttiyksikköä vuodessa muuta euroaluetta nopeammin. Economist-lehden mukaan kustannukset eivät ole nousseet yhtä nopeasti missään euromaassa.

Vaikka työmarkkinaneuvottelut jumittavat, osapuolten yhteinen tahtotila vaikuttaa sentään olevan, ettei palkkaratkaisulla vesitetä Suomen kilpailukykyä. Tilastojen mukaan yhteisymmärrykseen on syytäkin. Valtiovarainministeriön tulo- ja kustannuskehityksen selvitystoimikunnan mukaan rahaliiton aikana yksikkötyökustannukset ovat kohonneet Suomessa keskimäärin 0,3 prosenttiyksikköä vuodessa muuta euroaluetta nopeammin. Economist-lehden mukaan kustannukset eivät ole nousseet yhtä nopeasti missään euromaassa.

Tämä ei tietysti vielä kerro lopullista totuutta työn reaalisesta hintakehityksestä, koska se on suhteutettava työn tuottavuuden kehitykseen. Suomi on perinteisesti kyennyt nostamaan työn tuottavuuttaan teollisuusmaiden mitassa hyvin. Lähes koko viime vuosikymmenen työn tuottavuus kasvoi noin pari prosenttia vuodessa, mikä on mukava luku. Suuri osa siitä selittyy sähköteknisellä teollisuudella ja tuotantorakenteen muutoksella. Mutta viimeiset viisi vuotta ovat olleet tuottavuuden suhteen niukkuuden aikaa.

Palkkojen nousu voi liikkua vain tuottavuuden mukana leikkaamatta kilpailukykyä. Jos kustannukset nousevat liikaa, tuotteiden hintakilpailukyky heikentyy. Se leikkaa markkinaosuuksia, yritysten kannattavuutta ja työpaikkoja. Osuvia esimerkkejä ovat Ranskan ja Italian teollisuudet, joiden sektoreista monet painivat syvissä vaikeuksissa vuosien epäterveen kustannuskehityksen vuoksi. Aikoinaan niiden autotehtaat olivat kansallisylpeyksiä, nyt ne kärvistelevät hämärän rajoilla.

Suomi tuskin on lähellä tätä pistettä, mutta siihen päätyminen on aina mahdollista. Selvityksen mukaan tehdasteollisuutemme suhteelliset yksikkötyökustannukset ovat edelleen korkeammalla tasolla kuin ennen finanssikriisiä vuonna 2007. Se on huono tilanne niin yritysten kuin työntekijöiden kannalta. Molempien osapuolten on otettava se erityisen huolen kohteeksi. Missään asiassa niiden etu ei ole yhtä yhteinen.

Palkat ja ostovoima voivat nousta terveesti vain tuottavuuden kasvun kautta. Teknologinen kehitys on sen keskeinen tekijä kuten tähänkin asti, vaikka toki tuottavuutta nostavat myös muut tekijät, kuten työn parempi organisointi. Niissä kuitenkin harvoin tapahtuu dramaattisia loikkia koko kansantalouden mitassa, joten palkkamaltti on perusteltua joksikin aikaa.

Heikki Ikonen