Yrityksillä on pari keinoa kasvattaa tulostaan: ne voivat parantaa kustannustehokkuutta tai myyntiä, mieluusti tietysti molempia. Jos yrityksen markkinaosuuden kasvattaminen on syystä tai toisesta hankalaa, ainoaksi keinoksi jää kustannustehokkuuden nostaminen. Mutta sekään ei auta, jos yritys suttaa saamansa hyödyn.

Yrityksillä on pari keinoa kasvattaa tulostaan: ne voivat parantaa kustannustehokkuutta tai myyntiä, mieluusti tietysti molempia. Jos yrityksen markkinaosuuden kasvattaminen on syystä tai toisesta hankalaa, ainoaksi keinoksi jää kustannustehokkuuden nostaminen. Mutta sekään ei auta, jos yritys suttaa saamansa hyödyn.

Elokuvan digitalisoitumisen on leikannut tuotantokustannuksia, koska kuvan tuottaminen ja siirtäminen halventui. Filmi on kallis ja hankala materiaali kaikissa työvaiheissaan verrattuna digitaaliseen kuvaan, kuten jo jokainen valokuvauskameroita omistanut tietää. Elokuvateollisuuden olettaisi siirtyneen kulta-aikaan teknologisen vallankumouksen myötä. Näin ei asia ole ainakaan suurten Hollywood-tuottajien kohdalla. Niiden kannattavuus on päinvastoin heikentynyt viime vuosina.

Kustannustehokkuuden kohentuminen ei niitä auttanut, koska nyt rahaa polttaa tehosteiden vaatima tietokonetyö. Siitä on tullut megaspektaakkelien keskeinen työvaihe. Spektaakkelien lavastukset tehdään yhä useammin animaatiotekniikalla, joka on digitekniikasta huolimatta erittäin työvaltainen prosessi. Animaattorit ovat nykyisten spektaakkelien tähtiä, joskaan heidän nimensä eivät hehku mainoksissa.

Jossain määrin kehitystä on ehkä ohjannut käytännön pakko. Elokuva on menettänyt markkinaosuuttaan televisiolle ja netille, jotka ovat halpaa viihdettä, eikä niitä varten tarvitse raahautua pois kotisohvalta. Elokuvastudiot yrittävät tarjota jotain, jota olohuoneessaan ei voi kokea: suuren teatterin massiivisia teknoelämyksiä.

Niiden tuottaminen on kuitenkin kallista. Eivätkä uudet sirkustemput ole nostaneet elokuvissa kävijöiden määrää, joten kassavirrat ovat pysyneet paikallaan. Kehityksen myötä tuottajien kannattavuus on heikentynyt, ja spektaakkelien taloudellinen riskitaso noussut vaaralliseksi. Yksikin kunnon floppi voi kaataa tuottajan. Sen vuoksi spektaakkelit ovat niin toistensa näköisiä: kaikki pelkäävät kokeilla suuren rahan tuotannoissa mitään uutta.

Kustannustehokkuuden parantuminen ei siis auta, jos hyöty tuhlataan uusiin kuluihin, jotka eivät kuitenkaan lisää kassavirtaa. Olisiko elokuvateollisuus voinut toimia toisin vallitsevassa kilpailutilanteessa? Vaikea sanoa, mutta oma järjen mukaan kustannustehokkuudesta kertyneet säästöt olisi voinut investoida esimerkiksi parempiin käsikirjoituksiin. Nykyinen konsepti on ainakin riskialtis. Se osoittaa, että ilman luovaa mielikuvitusta suuretkin kustannussäästöt on helppo tuhlata.

Heikki Ikonen