Oletko koskaan harkinnut työharjoittelijan ottamista? Itse olen, todella pitkään. Ja nyt sen tein.
Viime sunnuntaina laitoin rekrytointi-ilmoituksia muutamiin eri oppilaitoksiin. Joistain ei ole vielä edes vastattu, yhdestä pessimistiseen sävyyn "meillä on tällä hetkellä 130 vapaata paikkaa…" ja yhdestä tuli heti yksi ehdokas.
Oletko koskaan harkinnut työharjoittelijan ottamista? Itse olen, todella pitkään. Ja nyt sen tein.
Viime sunnuntaina laitoin rekrytointi-ilmoituksia muutamiin eri oppilaitoksiin. Joistain ei ole vielä edes vastattu, yhdestä pessimistiseen sävyyn "meillä on tällä hetkellä 130 vapaata paikkaa…" ja yhdestä tuli heti yksi ehdokas.
Ilmoitusta lähettäessäni en tiennyt, mitä odottaa. Vastaanotto voisi olla kauhistunut tai innostunut. Onko yritykseni kiinnostava työpaikkana?
Kumpi on parempi – iso vai pieni harjoittelupaikka?
Totuushan on se, että jos työharjoittelija menee suureen yritykseen, hän pääsee tekemään ne hommat, joita kukaan muu ei halua tehdä. Plussaksi harjoittelussa lasketaan se, että hän pääsee kokemaan työyhteisössä työskentelyn ja sen, miten "hommat täällä meillä hoidetaan". Työharjoittelija saapuu paikalle kahdeksalta ja odottaa toimeksiantoja, kyselee töitä, juoksee hajanaisilla asioilla, keittää kahvia ja toivoo, että joku ottaisi hänet mukaansa ja antaisi jotain oikeasti mielenkiintoista tekemistä.
Oma työharjoitteluni oli kauhistus. En saanut palkkaa enkä mielenkiintoisia tehtäviä. Siivosin varaston, keitin kahvia, juoksin kaupungilla. No jaa, matkustin muistaakseni taksilla ja pääsin mukaan eri paikkoihin ja viihdyin seurassa. Näin asioita, mutta en päässyt kokeilemaan siipiäni enkä näin päässyt kokemaan onnistumisen tunnetta. Ehkä opinkin jotain elämästä, mutta itsetuntoa nostattava kokemus se ei ollut.
Missä muualla, kuin todella pienessä yrityksessä, harjoittelija pääsee tekemään jotain näkyvää, työntämään todella kädet saveen?
Siksi uskallan väittää, että oma yritykseni on unelmien harjoittelupaikka. Missä muualla, kuin todella pienessä yrityksessä, harjoittelija pääsee tekemään jotain näkyvää, työntämään todella kädet saveen, saamaan palautetta ja näkemään oman työnsä tulokset? Minulla ei ole varastoa, jota järjestää ja kahvini osaan keittää itse. Haluan, että harjoittelijani pääsee kokeilemaan omia kykyjään ja oppimaan juuri niitä asioita, joita haluaa tulevaisuudessa tehdä.
Jos suuressa yrityksessä tehtävänkuva on suppea, pienessä yrityksessä se voi olla mitä vain. Minulta puuttuu talouspäällikkö, myyntipäällikkö, markkinointipäällikkö, veroasiantuntija ja it-tukihenkilö. Tehtävänkuva muodostuu sen mukaan, mihin harjoittelijan oma kiinnostus suuntautuu. Kokeilla voi kaikkea ja ideoita vastaanotetaan!
Harjoittelija kolmessa päivässä!
Koska en tiennyt, mitä odottaa, niin en ainakaan osannut kuvitella, että saisin harjoittelijan kolmessa päivässä! Imartelevaa on se, että hän valitsi yritykseni kolmen muun harjoittelupaikan joukosta. Nyt minulla on siis työharjoittelija! Nyt tämä yksinyrittäjä ei ole enää ihan niin yksin!
Harjoittelijan saaminen on aivan huikea helpotus. Vihdoin en joudu hoitamaan kaikkea itse! On jännittävää nähdä, minkälainen esimies olen ja mitä uutta matkan varrella opin. Innokkaasti haluan myös korjata itse kokemani vääryyden, ja tarjota nuorelle tilaisuuden todella hyötyä harjoittelustaan!
Tämäkin kokemus sai minut ajattelemaan: mitä jos yrittäjät antaisivatkin aktiivisemmin nuorille mahdollisuuden kokeilla siipiään? Mitä jos työharjoittelijat tarjoaisivat yrittäjälle mahdollisuuden hyötyä tuoreesta tiedosta ja osaamistaan? Näin yrittäjät auttaisivat nuoria pääsemään eteenpäin ja nuoret yrittäjiä edistämään yritystään! Win-win!
Anja Kadziolka
Kirjoittaja on yrittäjä ja kahden lapsen äiti
www.mamaonbis.fi
