Yritysjohtajien suuria palkkoja kritisoidaan ja myös puolustetaan tämän tästä. Jopa sellainen lehti kuin Harvard Business Review kirjoittaa artikkeleita, joissa tuomitaan yritysjohdon suuret palkkiot.

Yksi suuria palkkioita puolustavien teema on verrata yritysjohtajien palkkioita urheilijoiden palkkiohin. He kysyvät miksi Kimi Räikköisen isosta palkasta ollaan innoissaan, mutta yrityksen johtajan isosta palkasta vihoissaan?

Se on hyvä kysymys ja yritän vastata siihen.

Ensiksi on ymmärrettävä hiukan työn sisältöä. Kimi Räikkönen ajaa radalla tietyt kierrokset. Aika menee muutama tunti ja hänen näkyvä työrupeamansa oli siinä.

Toisaalta yrityksen ylimmässä johdossa toimiva työstää esimerkiksi yrityksen strategiaa, laajentumissuunnitelmaa tai yrityskauppaa tai vastaavaa. Ne ovat suunnitelmia, joiden aikajänne on pitkä. Puhutaan vuosista.

Ero yksi: Kimi Räikkösen aikajänne on muutama tunti ja yritysjohtajan aikajänne on muutamia vuosia yrityksen koosta riippuen.

Toinen asia on tulokset, joita voi arvioida käänteisesti olettamalla, ettei yritysjohtaja ilmesty työpaikalleen ja, ettei Kimi Räikkönen ilmesty lähtöruutuun.

Tulosten puuttuminen on ilmiselvää jos Kimi ei aja. Toisaalta, yrityksen johtaja voi olla poissa töistä pitkäänkin ilman, että yrityksen toiminnassa näkyisi mitään haittaa. Tuotteita valmistuisi, myyntiä tulisi, tuotekehitys jatkaisi kuin ei mitään, vaikka toimitusjohtaja pelaisi golfia.

Ero kaksi: Kimin on pakko tehdä työnsä tulosten saamiseksi, mutta toimitusjohtajan ei ole.

Ihmistutkijoiden tekemien kokeiden mukaan luovaa työtä tekeviä ei saa motivoitua parempiin tuloksiin motivoimalla rahalla. Tästä asiasta voi katsoa Dan Pinkin esityksen TED:n sivulta.

Itse asiassa korkeammat palkkiot huonontavat tuloksia ainakin Pinkin esityksen mukaan. Palkkiot tuottavat liian kapean fokuksen.

Kimin työ, formula-auton ajaminen nopeasti, ei ole luovaa työtä vaan suorittavaa työtä. Kmi on siinä hyvin taitava. Sama taitavuus, osaaminen ja hyvä suoritus koskee kaikkia huippu-urheilijoita. Heille maksetaan suuria summia suorituksesta ja suuri palkkio motivoi hyviin suorituksiin toisin kuin luovilla aloilla.

Tunnistammeko intuitiivisesti, etteivät suuret palkkiot saa luovilla aloilla aikaan parempia tuloksia? En tiedä. Tutkimusten mukaan niin kuitenkin olisi.

Ero kolme: Kimin työ on suorittavaa työtä ja yritysjohtajan työ on luovaa työtä.

Organisaatioissa suorittavan työn tekijä on alimmassa hierarkian kerroksessa ja, koska Kimi tekee suorittavaa työtä, on hän organisaatiomallien mukaan alimmassa kerroksessa. Mallien mukaan lyhyt aikajänne, Kimin tapauksessa muutama tunti on tunnusomaista alimmalle kerrokselle.

Vaikka Kimi on alimmassa organisaatiokerroksessa hänen palkkionsa on kuitenkin todennäköisesti organisaation suurin (ellei hänen samalla tasolla oleva kuskikollegansa ansaitse vielä enemmän).

Kimille maksetaan hänen omasta suorituksesta.

Toimitusjohtajan työ on pitkäjänteistä ja, hänen työnsä tulokset riippuvat usein satojen ja tuhansien muiden ihmisten työn tuloksista, jotka kumuloituvat toimitusjohtajan työn tulokseksi. Muiden työn tulos on siis toimitusjohtajan onnistumisen mittari.

Ero neljä: Kimi työn tulos riippuu hänestä itsestään, mutta toimitusjohtajan työn tulos on suuren ihmisjoukon työn tulos.

Ratkaisevatko nuo neljä eroa suhtautumisen Kimin ja toimitusjohtajien palkkoihin?

Uskon, että ainakin osittain ratkaisevat. Ehkä meitä innostaa nopea suoritus, jota varten on pakko olla työpaikalla ja, että suorituksen tulos riippuu henkilöstä itsestään. Tutkimusten mukaan suuret palkkiot motivoivat tuolaista työtä tekeviä.

Toisaalta meidän on vaikea hahmottaa toimitusjohtajan luovia stretegioita, joiden tuloksista saamme tietää vasta pitkän ajan kuluttua. Lisäksi tulokset ovat monien muiden ihmisten työn tuloksista riippuvia. Tutkimusten mukaan suuri palkkio ei edes auta parempiin tuloksiin luovassa työssä.

Mitä mieltä olet?

Heikki Matias Luoma
Actional Oy
www.actional.fi