Kuulin erittäin hyvän puheen Toastmasterseissa pari kuukautta sitten. Se oli kivulias tarina rakkaudesta ja petoksesta. Tarinankerronta oli uskomattoman hyvä ja kaikki, jotka kuulivat sen liikuttuivat kukin tavallaan, minä mukaanlukien. Mutta puheen lopussa minulle tuli huolestunut tunne.

Siinä ei ollut mitään päätöstä, eikä erilaisuuden kuilun ylitystä, ei parempaa tulevaisuutta. Sen sijaan minulle jäi tunne tarinankertojan omasta tuskasta.

Vaikka puhe päättyikin, se ei päättynyt varsinaisesti tarinan loppuun. Kertojan elämä jatkaa kulkuaan. Puhe oli oikeastaan tarinankertojan tarinan keskimmäinen kappale (vaikka puheenpitäjästä itsestään ei varmasti tunnu tältä samalta).

Loppu on oikeastaan vain uus alku

Elämän suurimmat haasteet voivat tuntua tarinan päätökseltä. Mutta ne eivät ole sitä. Ne ovat itseasiassa vain tarinan keskikohta, jonkun monista.

Jokaisessa hyvässä tarinassa sankari aloittaa hyväntuulisena. Tämän jälkeen sankarin eteen heitetään jotain elämää muuttavia haasteita. Sankari joutuu kohtaamaan omat henkilökohtaiset lohikäärmeensä, tai hän häviää. Kaikissa suurissa tarinoissa sankari voitaa haasteensa ja elämä ei ole koskaan enää samanlaista. Tämä on kaikkien hyvien tarinoiden kaari.

Kaikki hyvät tarinat kertovat pelastumisesta. Ne kertovat erilaisuuden hyväksymisestä, toisinaan jopa uskomattomien erilaisuuksien kohtaamisista.

Kun sinua haastetaan lähelle sietokykysi äärirajoja se voi hyvinkin tuntua viimeiseltä jaksolta. Se voi tuntua siltä, että loppu on lähellä. Mutta se kappale, jota sinä itse kirjoitat ei ole koskaan viimeinen näytös. Sinun kappaleesi on se, joka löytyy kirjasi keskikohdasta, silloin kun tuntuu, että kaikki toivo on mennyttä.

Sinä olet oikeasti silti tarinasi kaarella, siinä kohdassa, jossa tehdään sankaruuksia, kohdassa, jossa noustaan kohtaamaan haasteita, haastamaan omaa tahtoamme, kutsutaan muita sankareita avuksi, ja lopulta keihästetään omia lohikäärmeitämme. Tämä on se hetki, jossa sinä synnyt uudelleen. Tämä on se hetki, jolloin sinä luot itsesi sellaiseksi kuin oikeasti olet.

Myöhäisemmän kappaleet

Jatkokappaleissa sankari kertoo muille heidän omia tarinoitaan innostaen heidät voittamaan heidän omia lohikäärmeitään. Ja vaikka sankarit epäonnistuvatkin joskus he kertovat tällöin tarinoita epäonnistumisen oppitunneistaan, hyvistä taisteluistaan, toipumisista, ja hengissäsäilymisestään. Tämä on aivan riittävästi.

Sinusta voi hyvin tuntua siltä, että kirjoitat omaa viimeistä kappalettasi. Mutta oikeasti sinä kirjoitat tarinasi keskikohtaa. Se miten tarinasi muuttuu hyväksi, miten siinä lopulta käy, jää nähtäväksi. Muista kuitenkin se, että tarinasi jatkuu ja sinä voit kirjoittaa tarinallesi parhaan mahdollisen päätöksen.

Kysymyksiä

Miten sinä hoidat “tarinoiden keskikohdat”, kivuliaat ja lähes ylitsepääsemättömät haasteet, joita elämä heittää tiellesi? Muistatko miltä jokin “tarinan keskiosa” tuntui lopulta? Mitä sinulle jäi noista koitoksistasi? Mikä sinun selviytymistarinasi on, erilaisuuden hyväksymiselle ja siitä eroonpääsemiselle?

You’re Writing the Middle Chapter on julkaistu 25.5. @
The Sales Blog | S. Anthony Iannarino

Pasi Rahikka

Alkuperäinen kirjoitus