Tämäoli hyvä !

Toisen osapuolen kanta on aina tervetullut mutta sen on kuljettava samoissa raameissa oman näkökannan kanssa, tästähän toki olemme kaikki samaa mieltä. Ilman kateutta niin moni asia olisi jäänyt puolitiehen, vrt. ns. luova krapula, jota ilman monikin sinfonia olisi jäänyt syntymättä. Nyt olisi toki helppoa sanoa vain että kateudella saadaan aikaan vain henkisiä ja fyysisiä surmatöitä, asiahan ei niin mustavalkoinen ole. Oikealla lailla jalostettu kateuden piikki nostaa TERVEEN uhon joka on omiaan pakotetusti tai aivan sulassa sopusoinnussa itsensä kanssa rakentamaan projektia, olkoon se sitten omassa päässä tapahtuvaa yksityiselämän aihealueisiin liittyvää tai yrityksen toiminnallisuuteen liittyvää.

Materialismi on uusi uskonto, henkistä tyhjyyttä yritetään täyttää asioilla, jotka eivät sitä koskaan täytä. Kun aiemmin haluttu materia, menestys tai joku muu ulkoinen hyvä on saatu, niin halutaan lisää. Kaivo on pohjaton. Kateus, katkeruus ja paha-olo kannustavat pyytämään ja vaatimaan lisää jatkuvasti.

Wikipedian mukaan Suomalaisten ekologinen jalanjälki on maailman suurimpia. Vuonna 2006 julkaistussa WWF:n Living Planet -raportissa se oli kolmanneksi suurin heti Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien ja Yhdysvaltojen jälkeen. Vuonna 2003 maailman ekologinen jalanjälki oli 2,2 hehtaaria henkeä kohti, kun maapallon biokapasiteetti eli tuottava maa-ala oli 1,8 hehtaaria henkeä kohti. Yhden suomalaisen ekologinen jalanjälki oli 7,6 hehtaaria.

Mutta, eihän meillä ole hätää, keskitymme uusiutuvaan energiaan, luomme sillä uusia työpaikkoja, ja kulutusjuhlat voi jatkua.

Lipposen Paavokin on sitä mieltä, että Suomi ei saa tavoitteiden mukaisia 20-30% päästöjen vähennyksiä kasaan yksistään uusiutuvaan energiaan keskittymällä. Puuteollisuus vähentää työpaikkoja ja tehtaat sulkevat oviaan, puu on liian kallista Suomessa jo nyt, en käsitä miten sitä, sen enempää kuin turvettakaan pystytään käyttämään polttoaineena järkevin kustannuksin. Tuulivoimaa ei hyödynnetä, ja ihmisten kulutusvimma vain lisääntyy.
Vihreät suunnittelevat ruuhkamaksuja, sen sijaan että muutettaisiin julkinen liikenne vaikka ilmaiseksi, ja muutettaisiin kaupunkien kaavoituksia niin, että ihmiset voisivat asua lähellä työpaikkojaan tai ainakin lähellä metro- tai bussipysäkkejä. Tuntuu kuin lääkäri yrittäisi parantaa sairauden oireita, tutkimatta syitä.
Yhdyn yllä olevan kirjoittajan mielipiteeseen siinä, että mikään ei tosiaankaan enää riitä.

Eilen katsoin osan amerikkalaista nyyhkyleffaa, ja siinä syöpään kuoleva Meryl Streep sanoi ihanasti tyttärelleen:
- Voi kun ymmärtäisit, kuinka paljon onnellisempi olisit, kun oppisit että sen sijaan että jatkuvasti haet ja etsit sitä onnea, rakastaisit sitä, mitä sinulla jo on.

Kirjoituksen viimeinen kappale on aivan loistava ajatus, olen itsekin samaa mieltä. Ei taida vaan käytännössä onnistua.

Tuo 80/20 tilanne maapallon voimavarojen käytössä on ns. saavutettu etu, joka johtaa elämään kuin Ellun kanat. Muutoshalukkuus ja -osaaminen tulisi olla niillä, joilla on paljon leivisköitä hoidettavanaan.

Ilmeisesti tuo "saavutettu etu" jarruttaa hyödyntämästä ja tutkimasta teknologiaa ja kehittämästä järjestelmäämme niin, että tulisi myytävää niillekin, jotka haluavat saman elintason kuin meillä.

Markan devalvoinnista on aikaa, viimeistään EU:iin liityttäessä piti olla selvä, että devalvaatiota ei tule.

Vientiteollisuutemme olisi pitänyt kehittyä, mutta sillä ei ollut ainakaan kansallisia visioita tai sitten luotettiin rajan takaa saatavaan raka-aineeseen. Valtion omistajapolitiikkaa ja sen viimeaikaisia toimia voi katsella tältäkin kantilta. Vaikka tuskin kamreeritalous vieläkään visioita hyödyntää.

Jos edelleen katsotaan valtio-omistajaa ja voimavarojen hyödyntämistä, kiinnittyy katse energian tuotantoon. Energiantuotannolle on ollut leimaa antavaa jättiläisoptiot ja kykenemättömyys nähdä kokonaisuutta kun on panostettu biopolttoaineisiin.

Äskettäin näkyi julkisuudessa tieto, ettei energiapuolella panosteta tuotekehitykseen. Asiantuntijat ovat tienneet tämän jo pitkään. Kansalaisen näkökulmasta panostusta optioihin on muttei substanssiin. Valtion omistajaohjauksessa on paljon leivisköitä, jotka pääosin näytetään haudattavan maahan.

Ei kyse välttämättä ole vain kateudesta, jos haluaa saman ansion kuin vastaavaa työtä tekevä. Kyseessä voi olla myös ihan positiivisesti ajatteleva henkilö. Rahan saamiseen työstä liittyy tunne omasta arvosta, sillä näinhän meitä on opetettu itseämme ja toisiamme arvottamaan. Suomalaisen mittapuun mukaan on osoitus terveestä itsensä arvostamista, jos vertaa tulojaan ammatillisen naapurin tuloihin ja haluaa saman (rahallisen) arvostuksen työstään.

Miten tähän kierteeseen ?koko ajan mulle heti kaikki tänne nyt? on sitten päästy, onkin oma tarinansa. Kaikki on kaikkien saatavilla, tai ainakin niin uskotellaan. Kaikki tarvitsevat kaiken, että olisivat onnellisia tai vähintäänkin naapurin vertaisia. On helpompi ja halvempi ostaa uutta kuin korjata vanhaa. Shoppailu on ajanvietettä, ei vastaamista todelliseen tarpeeseen.

Uskon, että tarvitaan järeämpiä tapahtumia, kuin pari leutoa talvea ja jeesustelua muuttamaan suomalaisten materialistinen maailmankuva. Onko tämä koskaan mahdollista? Ehkä seuraava sukupolvi oppii löytämään muitakin arvoja kuin maineen ja mammonan?

Se on totta, että työntekijä kokee tuon palkkansa myös arvostuksena tekemästä työstään.
Sitä suuremmaksi tuon arvostuksen tekee, jos työnantaja itse huomioi tuon ja ilman tappeluita kohottaa tuon palkan siihen mikä se muillakin vastaavaa työtä tekevillä tai nimikkeellä olevilla on.
Liikuntarajoitteiset tai muutoin vammaiset, ovat yksi ryhmä joita on helppo pitää pienellä palkalla.
Heidän on muutoinkin vaikea saada työtä, jolloin ei ole pelkoa siitä, että he vaihtaisivat työpaikkaa paremman palkan toivossa.
Tämä on sitä piilossa olevaa rasismia työnantajan taholta, juuri tätä ryhmää kohtaan.
Tästä ei julkisuudessa kukaan tuo esille ja sitä vähätellään. "Olis nyt tyytyväinen, että ylipäätänsä saa tehdä työtä".
Tuo edellinen kommentti kaiketi on monenkin työnantajan päässä, jos ko. henkilö menee pyytämään palkankorotusta.

Sama palkka samasta työstä ? Kyllä sekin kuulostaa oikealta. Oikeammin on tietysti niin , että sama palkka samasta tukloksesta tai työn määrästä tai vastuusta jne...
Samaa työtä tekevät samalla nimikkeellä on taas vain paperiviisautta.
Vai ?

Hyvin moni työ on nykyään luonteeltaan sellaista, että välittömän tuloksen mittaaminen on vaikeaa.

EIKÖ AIKAANSAAMISIA KUITENKIN VOI AINA JOTENKIN MITATA?

Se varmaan riippuu millä aikajänteellä tuloksia mitataan. VÄLITTÖMÄN TULOKSEN mittaaminen on varmasti monissa työtehtävissä hankalaa.

Muuten ajatus on kyllä hyvä, samasta tuloksesta sama palkka.

Lähes jokaiseen työhön on olemassa varmasti yhteisesti sovittavat kriteerit millä aikavälillä ja millaisilla mittareilla tulosta, aikaansaamisia, ahkeruutta tai laatua jne... mitataan.
Jos halua löytyy niin ainakin silloin.
Useimmiten halu puuttuu, koska ei haluta mitattaviksi.
Läpinäkyvä asioiden mittaaminen on monelle kauhistus.