Ei tuu enää, huutaa verokassanhoitaja valtiovarainministeriön alakerrasta. Valtion verotulot putoavat huimaa vauhtia. Vienti on pysähtynyt. Kukaan ei enää osta autoja eikä juuri mitään muutakaan, mitä ei voi syödä. Ruoka sentään jaksaa kallistua. Keskusliikkeet, suomalainen ruokakartelli pitää hinnat pystyssä.

Yllättävän rauhallisesti ihmiset jaksavat suhtautua tulevaan tuhoon. Suomessa turhan moni on töissä julkisella sektorilla aiheuttamassa valtiolle ja kunnille kiinteän kulukakun, jota oikeissa töissä olevat eivät kohta enää kykene kustantamaan.

Suomalainen yhteiskunta perustuu hyvään koulutukseen ja terveydenhoitoon, josta kannattaa maksaa. Meillä vain ei enää ole hyvää terveydenhoitoa. Koulut vielä jaksavat, vaikka niissäkin kulmat naksuvat.

Nyt olisi aika harkita, mitä yhteisesti kerättävillä kolikoilla oikeasti halutaan kustantaa. Valtiolla ja kunnilla on mitä kummallisempia toimintoja, jotka voitaisiin aivan hyvin lopettaa. Voi olla, että niillä ei kokonaisuuden kannalta ole suurtakaan merkitystä, mutta periatteessa kuitenkin.

Kuinka monta täysin turhanpäivästä stakesilaista ja erilaista sykentutkijaa tälläkin hetkellä kahvin ääressä miettiin joutavanpäiväisiä. Silloin kun on tiukkaa, kaikki kiristävät vyötä. Nyt käy niin, että vyötä joutuvat kiristämään ainoastaan ne, jotka maksavat laskun. Julkisella sektorilla olevien suhteellinen taloudellinen asema paranee lamassa huimasti. Talouden turvalla on suuri merkitys turvattomuuden aikana.

Kari Uoti
Lue lisää Kari Uotin blogi-kirjoituksia osoitteessa
www.kariuoticonsulting.fi