On totta, että kaikkialla kilpailu kovenee ja entistä pienempien erojen perusteella syntyy voittajia ja häviäjiä, joita toiset nimittelevät ”luusereiksi”. Liike-elämän ja kilpaurheilunkin säännöt ovat selkeät, joten johtopäätösten teko koetaan verrattain helpoksi. Paras palkitaan, häntä arvostetaan, ja kakkoselle jää mopen osa.

Myös media kiireineen ja pinnallisine näkemyksineen on lähestynyt keskieurooppalaista bulevardilehtityyliä: voitto ylistetään superiksi ja epäonnistuminen katastrofiksi ilman sen syvällisempää pohdiskelua. Räväkät otsikot tuovat tuohta talolle.

Kilpaurheilu on kuitenkin sisältä katsottuna paljon muuta kuin edelläkuvattu. Onneksi suurin osa urheilijoista ei arvota suorituksiaan pelkästään tulosluettelon perusteella. Sisäiset motivaatiotekijät ja omien tavoitteiden asettaminen kantavat pitkäjänteisessä harjoittelussa ja kilpailemisessa. Mittarit ja palaute toimivat ohjaussignaaleina tulevaisuuteen. Näin ollen urheilu kantaa ja pysyy hengissä.

Yrittäjyys ja kilpaurheilu sisältävät enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroavuuksia. Molemmissa tarvitaan lähtökohtaisesti rohkeutta, sisukkuutta ja mielekästä tulevaisuudenuskoa. Asetetaan haasteellisia tavoitteita ja rakennetaan käytännön ohjelma toteutettavaksi. Molemmissa suunnissa valitaan mittareita, joiden avulla saadaan tietoa edistymisestä ja toteutuneista muutoksista.

Tässä ollaan otsikon kimpussa!

Mielestäni juuri edistymiset ovat voittoja ja onnistumisia. Se miten ulkoinen ympäristö niitä yleensäkään noteeraa, ei merkitse paljoakaan. Mutta suuri merkitys eteenpäin menon ja kehittymisen voitoilla on omilla tulkinnoilla. Pienten askelten onnistuminen ravitsee motivaatiota ja ruokkii hyvää tsemppihenkeä. Mielihyvä tulee aina nimenomaan sivutuotteena, kun ponnistellaan tavoitteellisesti ja onnistutaan itse tai yhdessä asetettujen tavoitteiden suhteen. Onnistumiset ovat ratkaiseva edellytys ammatillisen itsetunnon vahvistumiseen ja myönteisen identiteetin juurtumiseen. Olemmehan jokainen erilaisia yksilöitä haasteenamme pysyvästi elämän tehtäväluonne ja vastuuseen kasvaminen.

Terve mieli haluaa jännitettä

Pyrin vielä suuntaamaan ajatuksia odotuksiin.

Omat odotuksemme suhteessa esimerkiksi median tai jonkun muun kaukaisen tahon meille asettamiin odotuksiin eivät välttämättä kohtaa. Odotukset ovat myös riman asettamista, joka on usein myös paineentuoja. Terve mieli haluaakin jännitettä elämäänsä: Uskon itseeni ja haluan tutkia ponnistellen rajojani. Minusta on enempään, kun teen tosissani töitä!

Median tuomia odotuspaineita urheilussa nähdään taklattavan monin keinoin: ”Teen parhaani, katsotaan, mihin se riittää. Olen tyytyväinen, kun pääsen 16 parhaan joukkoon. Uskon pystyväni parantamaan viimevuotista tulostani. Olen haastajana altavastaaja.” Ja niin edelleen.

Odotuspaineisiin suhtautuminen on myös taitoa – psyykkistä sellaista. Työssä kuin työssä emme pääse sujuviin onnistumisiin, jos rentouden korvaa kipsi, stressi ja pakko. Urheilijakin pyrkii parhaaseensa, myös voittamaan, mutta tajuaa sen, ettei voitto tule sitä etukäteen hokemalla. Valmistautuminen suorituksiin on oleellisesti merkittävämpää kuin lopputulosajattelu! Meille kaikille on vaativien tehtävien edessä parempi valmistautua osaamisen fiilinkiin ja onnistujan asenteeseen kuin funtsailla loputtomiin lopputulosta, joka tulee olemaan hyvä ja riittävä, jos tekemisen taso on sitä ollut.

Jääkiekkomaailmassa on usein kyse myös samasta asiasta. Kaikki pelurit ja valmentajat hokevat haluaan voittaa ja onnistua, mutta liian vähän on toisinaan yksilöitä, jotka tekevät kaikkensa valmistautuakseen suoritukseensa voittaakseen.

Uskon synnyttäneeni pohdiskelua otsikon kysymykseen. Vastauksia on monia. Minun vastaukseni on selkeä: Tälläkin hetkellä meillä on sekä työelämän että urheilun parissa moninkertaisesti enemmän voittajia ja onnistujia kuin luullaan. Terve ihminen arvottaa itse onnistumistaan suhteessa asettamiinsa tavoitteisiin. Se, mitä ulkoinen maailma pitää voittajana ja onnistujana, ei paljoa hetkauta. 50 kilometrin hiihdossa viideskymmenes saattaa oikeutetusti iloita suorituksestaan, kun on yltänyt siihen, mihin on itse pyrkinyt. Sama analogia yrittäjienkin suunnassa: Jonkun toimialan viideskymmenes saattaa olla voittaja ja onnistuja suhteessa yrityksen aiempaan kyvykkyyteen!

Rauno Korpi