Barack Obama on käyttänyt ensimmäiset päivänsä presidenttinä Yhdysvaltojen ulkoisen arvostuksen kohentamiseen. Siinä piisaakin urakkaa, sillä George W. Bushin puntarissa muun maailman mielipiteet eivät paljoa painaneet. Hän luotti tinkimättä supervallan asevoimaan ja vaurauteen, mutta niiden mahdin rajat tulivat äkkiä vastaan.

Nuoremman Bushin kauden keskeinen opetus onkin, ettei vahvinkaan kykene järjestämään maailmaa mieleisekseen yksin. Obama, jolle toisten kulttuurien kuuntelu on luontevaa jo taustan puolesta, suosii monenkeskisyyttä. Ulkomailla asuneena hän tietää, että toisten vähättelyllä ja komentelulla Yhdysvallat saa vihat niskaansa; se koskee tietysti muitakin kuin supervaltaa.

Suomalaiset ovat tottuneet pienenä kansana antamaan painoa naapurien näkemyksille. Se ei ole Euroopassa hallitseva perinne, kuten jo ruma siirtomaahistoria todistaa.

Itsekeskeisyyden nykyisiä muotoja on se, eurooppalaiset eivät laskisi kehittyviä maita YK:n turvallisuusneuvostoon ja kansainvälisten talousinstituutioiden päättäjistöön, vaikka Euroopan rooli maailmassa kaventuu vauhdilla. Sitä eivät aasialaiset, eteläamerikkalaiset ja afrikkalaiset sulata - eikä pidäkään. Aidosti monenkeskinen maailma edellyttää, että kaikki saavat äänensä kuuluviin.

Taloudessakin länsimaalaiset usein uskovat edustavansa kehityksen huippua. Usein näin voi toki olla, ja sen vuoksi muu maailma omaksuu länsimaista tietotaitoa ja yrityskulttuuria. Mutta jo finanssikriisi todistaa, että bisnesmallimme ovat kaukana täydellisestä. Vaikkapa Kiinan pankkijärjestelmä on pysynyt vakaana. "Opettajalla on hiukan ongelmia", kiinalaiset piikitelevätkin nyt länsimaiden kaikkitietävyyttä.

Meilläkin on opittavaa toisilta kulttuureilta. Etenkin ulkomailla toimien yritysten on tärkeää se muistaa.

Globaali maailma vaatii yhteistyötä, joka ei toimi ilman vilpitöntä vuoropuhelua ja keskinäistä kunnioitusta. Muut kulttuurit haluavat varmasti jatkossakin omaksua meiltä kaikenlaista, mutta omien arvojen ja tapojen pakkosyöttö nostaa vain ristiriitoja. Jos Obama sen aidosti ymmärtää, on hän oikea ihminen ainoan supervallan johtajaksi.

Heikki Ikonen