Itse ratkaisin ongelman aikoinaan perustamalla oman yrityksen ja hankkimalla sitä kautta työkokemusta. Tuo on tosin pitkä ja raskas reitti, mutta omalla kohdalla päätös on kannattanut ja toiminkin edelleen opiskeluiden jälkeen perustamassani yrityksessä.

"Ylioppilas on melkein samalla viivalla töitä hakiessa kuin ainoastaan peruskoulun käynyt"
Mutta näinhän se on!! Molemmilla vasta peruskoulutusta hankittuna, kaikki ammattiin valmentava puuttuu!!!

Useampi työntekijä on meille tullut ensimmäisen kerran ammattikoulun työssäoppimisjaksoille, sitten kesätöihin ja lopulta töihin.

Nykyinen tuotantopäällikkömme pyrki meille jo tekuaikana CAD-piirtäjälsi / -harjoittelijaksi, oli kesätöissä, teki insinöörityön ja otti nyt tuotantopäällikön vastuun. Hänellä on ollut kokoajan halu ja intoa kaikkiin talon töihin, mitä eteen tulee, jotta voi kokea palkkansa ansaineen.

Kun ei heti alussa vaadi palkkaa kokeneen "ammattimiehen" mukaan, vaan haluaa työssään osoittaa kykynsä, pääsee varmasti moneen organisaatioon mukaan.

Jos ei omaa koulutusta eikä työkokemusta miltään alalta, on turha kuvitella löytävänsä työtä.

Työantajat varmasti arvostavat ammattitaitoa ja osaamista. Kouluttautumattomalta nuorelta puuttuvat molemmat.

Olen täysin eri mieltä nimimerkki K:n kanssa. Työnantajat katsovat monella alalla, joilla ei tarvitse korkeakoulutusta jopa enemmän asennnetta kuin työhistoriaa.
Tämä on myös oikein.
Moni on mennyt liian helpossa tai liian kauan rutiiineja saadussa työssä pilalle.
Hän osaa rutiinin, mutta siihen asiat jäävätkin.
Työtehtävistä paljon on sellaisia on sellaisia, että ammattitaitoon voidaan kouluttaa käytännön töihin varsin lyhyellä ajalla. Esimerkiksi palvelualalla,jopa toimistotöissä tietyt myyntityöt, aputyöt, kaupan alalta jne...jo mainitsemani alat ovat satoja tujansia työpaikkoja työllistäviä aloja Suomessa."Jos ei omaa koulutusta eikä työkokemusta miltään alalta, on turha kuvitella löytävänsä työtä." on väärä asenne. Osaaminen ja ammattaito ei ole vain teknistä osaamista vaan halua, ahkeruutta ja kykyä muutoksiin.
Myös korkeampaa koulutusta omaavilla aloilla varmasti se, jolla näitä löytyy on monesti vahvemmilla kun korkeasti koulutettuja verrataan keskenään. Koko K:n mielipide on mielestäni jähmettymistä paikalleen, eli kykyä tai halua muutokseen ei ole.Jos teksti pitäisi paikkansa, kenelläkään ei olisi töitä, koska kukaan ei pääsisi ensimmäiseen työpaikkansa. Joskus on niin, että mieluummin töihin otetaan nuori ja kokematon työhalukas, kuin negatiivisen asenteen omaava vanha kokenut muutoksiin hakuamaton " kaiken tietävä."
Luovuttaa ei kannata kuten nimerkki K. Jos ensimmäiset kymmenen yritystä ei tärppää, harjoittele työnhakua ja haasdtatteluja lisää, siitä se lähtee.

Teit AK mielenkiintoisia tulkintoja muutaman rivin heitosta. Sinulla on varmasti kristallipallo viritetty melkoisille taajuuksille.

Luovuttamisesta on kyse, kun ei halua kouluttautua millekään alalle. Sitten voi huokailla kotona, että kyllähän minä mutta kun "työnantajat on niin tyhmii, ett ne ei haluu ottaa mua töihin vaikka oon niin hyvä".

Kouluttautuminen kannattaa ja on ehdottoman tärkeää. On eri asia kuvitella, että koulun käytyään on loppuiäksi valmis kaikkiin työelämän haasteisiin. Kouluttautuminen on jatkuva prosessi.

Koulusta ei valmistu valmiita ihmisiä.

Tottakai kouluttauttautuminen kannattaa. Se on myös huomattavasti parempi lähtökohta paremmalle palkalle ja monilla aloilla ammattitaidon peruslähtökohta. Kyse olikin lähinnä siitä, että "Jos ei omaa koulutusta eikä työkokemusta miltään alalta, on turha kuvitella löytävänsä työtä." On turha kuvitella löytävänsä työtä = ei pidä paikkaansa. Se on kyllä mahdollista ja kaikkien ei tarvitse, eivätkä kaikki voikaan olla ( pelkästään ) koulun penkillä 25- 30 vuotiaaksi.Voimme ajatella monesta muustakin asiasta, että "turha kuvitella mitään" esimerkiksi näillä tekosyillä:
- on ennenkin yritetty
- ei ole ennenkään toiminut
- muut on parempia
- muilla on paremmat suhteet
ja vaikka mitä vastaavaa. Sitä paitsi aina voi kuvitella = unelmoida, uskoa, haluta. Se ei pelkästään tietenkään riitä, pitää toimia, mutta siitä se lähtee.
Ilman, että "kuvittelet" et todennäköisesti myöskään toimi, koska olet menettänyt uskosi.
Nuoria pitää kannustaa juuri "kuvittelemaan" oikealla tavalla.
Oikea tapa on, että ei vain ja ainoastaan unelmoi. Muutaman rivin heitot ovatkin vaarallisia, ne kun kuvastavat, että näin tää on, on aina ollut ja tulee olemaan.

- on ennenkin yritetty
- ei ole ennenkään toiminut
- muut on parempia
- muilla on paremmat suhteet

Nämä on justiinsa niitä syitä, joita kuulee oikopolkuja etsiviltä ihmisiltä.

Ei kaikkien pidäkään käydä korkeakoulua. Ei tietenkään. Mutta pelkällä peruskoulullakaan ei pitkälle pötkitä. Kyllä nuoria pitää kannustaa opiskelemaan ammatti. Peruskoulun jälkeen 2-3 vuotta ei ole mikään mahdoton ponnistus.

Aina voi kuvitella ja haaveilla. Se on varmasti välillä ihan mukavaa puuhastelua. Järki on kuitenkin pidettävä mukana. Haaveilla ei makseta vuokraa eikä osteta ruokaa.

Vielä nykymaailmassakin on tositarinoita siitä, miten pelkällä peruskoululla on päästy jopa kannattavaan miljoonabisnekseen. Suomessakin. Tietysti elämänkoulua on siinä välissä. Nämä ovat harvinaisuuksia, mutta niin ovat todelliset menestyjät muutenkin. Paremmat mahdollisuudet ja lähtökohdat on hyvin koulutetulla.Mahdotonta ei kuitenkaan ole koulujärjestelmämme lisäksi on muitakin kouluja. Suomalainen koulujärjestelmä kouluttaa ihmisiä toisten palvelukseen palkkatöihin. Kouluttajina toimivat toisten palkkalistoilla, palkkatöissä olevat riviopettajat.Sanoisin kuitenkin, että se, että nuoria kannustetaan opiskelemaan ammatti tarkoittaa tämä vieläkin yleensä sitä, että sillä tarkoitetaan: jotta pääset hakemaan töitä toisen palveluksessa olet 8-16 siinä loppuelämäsi ja odotat, että pääset eläkkeelle.Todellinen elämä ja elämässä menestyminen on kaukana tästä. Ei kukaan voi sanoa olevansa oman kohtalonsa haltija millään tavalla, jos ajattelee yhdellä ammattiin koulutuksella pärjäävänsä koko loppuelämänsä. Tähän tarvitaan asennemuutos, niin raju, että pienet päivitykset ammattitaitoon ovat ihan paperia. Paperityöläiset ( miesvaltainen ala ) ovatkin hyvä esimerkki näistä valittajista, että nyt meni työpaikka ja elämä. Voi voi. Mikään korkeampi voima ei ole pakottanut luulemaan, että olisit työllistetty paperityöläinen loppuelämäsi eläkeikään asti.Sama pätee kyllä moneen muuhun oli ala mies tai naisvaltainen.Tämä on kuin syöpä.Ihmiset ovat antaneet tai joutuneet antamaan kohtalonsa yhden kortin varaan. Sitten syytetään työnantajaa ja omistajia ja johtajia ja vaikka ketä kun työpaikka menee. Eikö voi olla päinvastoin kiitollinen, että työpaikka on ollut sen 10 tai 20 tai 30 vuotta? Ei kai palkollinen työntekijä ala omistaa yritystä vain käymällä töissä siinä tehtaassa? Koulutus ei saa johtaa siihen, että siitä tulee turvaverkko, jossa ihminen ei ota yhtään riskiä.Se on selvä, että kouluja kannattaa käydä.Niitä vaan täytyy käydä koko elämänsä.

Vielä: Haaveilu ja unelmointi ilman toimintaa on puuhastelua.Mitään toimintaa ei kuitenkaan synny ilman minkäänlaista pienintäkään unelmaa.Ne jotka ajattelevat vain kuukauden laskuja ja eivätkä yhtään promillen sadasosaa mitään muuta, eivätkä halua riskeerata ikinä mitään, jäävät ikuisesti paikalleen.
Tässä on ihan järjettömän suuri ero!

"Ei kukaan voi sanoa olevansa oman kohtalonsa haltija millään tavalla, jos ajattelee yhdellä ammattiin koulutuksella pärjäävänsä koko loppuelämänsä."

Tässä olen niin kirkkaasti samaa mieltä kuin voi vain olla. Tätähän minä olen koettanut tolkuttaa, että kouluttautumalla vastataan parhaiten kokoajan muuttuviin työmarkkinoihin. Se ei ole ratkaisu, että peruskoulun (tai lukion) jälkeen lyödään hanskat tiskiin sillä perusteella, että johonkin tiettyyn ammattiin ei kannata kouluttautua kun se kuitenkin kohta katoaa.

Ei voi perustalla mitään sillä, että joku on joskus toiminut näin ja silti menestynyt. Yhtä hyvin voi jäädä kotisohvalle ja jättää joka viikonloppu pari riviä lottoa, kun ainahan joku sieltäkin voittaa. Riskien ottaminen voi olla järkevääkin, mutta kouluttautumatta jättäytyminen on omaan polveen ampumista.

Pelkillä haaveilla tai haaveilulla ei todellakaan pötkitä nykymaailmassa pitkälle. Haaveita ja tavoitteita kyllä pitää olla.

olet sitten päässyt myyntiassestentin toimiin
itse opiskelen myynnin ammattitutkintoa suorittavaan linjaan

Keskustelussa on aika outoja vaikutteita. Nykysin on kovin vähän ammattialoja, joihin voi vain mennä ja alkaa töihin. Koska kaikista toistä on kuitenkin maksettava ainakin minimipalkka, on työnantajalle todella kannattamatonta ottaa palkalliselle ajalle henkilö opettelemaan asiaa, joka olisi ammatillisen koulutuksen käyneelle jo selviö.

Menisittekö parturiin / kampaajalle, jos teitä palvelisi henkijö, joka on juuri aloittanut harjoittelun ilman peruskoulutusta alalle?

Kun ammattimies tai -nainen ottaa työparikseen aivan osaamattoman, eivät he saa ensimmäsillä viikoilla valmista edes sen vertaan, kuin ammattilainen tekisi yksinään. Niin paljon opetus ja valvonta syö työtehoa. Se ei monessa työssä todellakaan ole pikkujuttu oman työn ohessa.

Mielestäni on aika outoa vaikutetta, jos tyrmätään ne lukemattomattomat ihmiset, jotka varmasti ovat aloittaneet työuransa ns. apumiehinä tai aputyttöinä oli sitten kyse vaikka rakennusalasta, toimistotöistä, myynnistä, asiakaspalvelusta tai monista muista tehtävistä varsinkin palvelualalla.Palvelualathan työllistävät valtavasti ihmisiä.Palvelua ei muuten edes opi kouluissa. Tietenkin on selvää, että parturiksi ei voi tuosta vain ruveta.
Toki on selvää, että kun ammattimies ottaa työparikseen osaamattoman, se tuo haasteita ja on monesti rankkaa ja aikaavievää.On kuitenkin niin, että ei kannata ottaakaan ketä tahansa. Merkittävää on mitä osaamaton tarkoittaa. Jos osaamaton on myös haluton ja tahdoton ja muuten taidoton, ei sellaista henkilöä kannata ottaa vaikka olisi ammattitaitoakin. Suomessakin on kuitenkin varmasti kymmeniä tuhansia ihmisiä, ellei enemmänkin, joilla ei alunperin ole ollut kyseiseen ammattiin olevaa koulutusta. Miten he siis aloittivat? Työ opettaa.Sillä pitäisi olla nykyistä enemmän arvostusta. Tämä ei tietenkään ole yleistys kaikkiin eikä edes suurimpaan osaan ammatteja ja tehtäviä.

>>>Merkittävää on mitä osaamaton tarkoittaa. Jos osaamaton on myös haluton ja tahdoton ja muuten taidoton, ei sellaista henkilöä kannata ottaa vaikka olisi ammattitaitoakin.>>>
Myönnän että useinmiten ajattelen, että osaamaton on yhtä kuin haluton, koska ei ole peruskoulutuksen jälkeen hakeutunut kiireesti ammatillisiin koulutuksiin valmistuakseen mahdollisimman pian ammattiin.

Oli erittäin rohkaiseva uutinen, että kunnat on huolissa lukioistaan, koska niin monet nouret hakeutuvat ammattioppilaitoksiin. On hyvä, että henkilöt, jotka haluavat tehdä töitä käsäillään, hakeutuvat alan koulutuseen ja valmistuvat mahdollisimman nuorina kehityskelpoisiksi ammattilaisen taimiksi, kuin että "hukkaavat" kolme vuotta lukiossa saaden palkkioksi heikkotasoiset paperit, joilla palataan taas pisteeseen missä oltiin ennen lukiota.

Joo, ei koulutus aina takaa kaikissa hommissa parasta tulosta ja tekemistä.
Muutoin koulutus on hyvästä kun sen vaan saa käytäntöön nopeasti. Jollain aloilla ilman koulutusta ei tietysti voi edes olla, kun tarvitaan tietty tekninen osaaminen, kielitaitoa jne...

onneks on nyt tämä laman aika ja hyvin voi 2-4vuotta opiskella.. on se semmoista ettei kovin moni työnantaja ota töihin jos ei ole kokemusta. Niin ja jos ei ekalla kerralla opiskele sitä oikeeta ammattia niin taas joutuu koulunpenkille... yleensä työnteolla oppii paremmin kun jossain koulun penkillä 2-3wuotta ja sit saat heittää paprut roskiin kun ei enään kiinnosta koko ala ja täytyy taas opiskella...pian onkin sit se 30w ja enään ei oikein oteta ns.wanhoja töihin kun nuoret ei liitu liittoihin ja tarvii niin vähän palkkaa. mut sit kun vanhempi menee kysyy niin nauretaan ja sanotaan et nuorempia saa halvemmalla... kun ei ne tajua mitn... et sillailla

Kannattaa etsiä asioista positiiviset puolet, niitä on lähes aina

Vaikeaa on tosiaan saada töitä isoilta paikkakunnilta. Melkein sama mistä hakee, mutta vastauksia ei kuulu. Työnhakijoita on liikaa ja taustalla usein vaaditaan aiempaa kokemusta alalta. Miten sitä kokemusta voi olla, jos ei ikinä tähänkään mennessä ole päässyt kokeilemaan niitä mihinkään työpaikkaan. Jonkun pitäisi ottaa ns. riski ja ottaa uusia hakijoita sisään. Kokemattomatkin voivat nopeasti oppia työn ja voivat monesti olla jopa parempiakin kuin kokeneet. Kysymyksenä voisin heittää muille, että mistä kannattaa hakea töitä, jos ei ole vielä mitään kokemusta eri aloista? Tai minne voisi yleisesti edes päästä?

Eikö pieneltä paikkakunnalta kuitenkin ole vaikeampi löytää? Isoissa ( Onko Suomessa niitä muuta kuin Hesa? ) on se, että hakijoita, jotka eivät täytä juurikaan hakemuksessa mainittuja kriteereitä tulee monille aloille aikas paljon ja jos on myös kriteerit täyttäviä hakijoita, niin siihen hukkuu hakemus joka on kriteerit täyttämätön ja jos on vielä lisäksi persoonaton. Vastauksia ei kannata odottaa, eikä vain lähetellä sähköpostilla, van kannattaa ehdottomasti olla henkilökohtaisemnminkin yhteydessä. Eikä vain yhteen tai kahteen, voi olla vasta se tosi mones tärppää, mutta ei tärppäis ikinä jos vain lähettelee sähköposteja, eikä tee mitään muuta. Samalla, kun vaikka soittaa saa tietoa siitä mitä työnhakijat hakemukselta oikeasti odottavat. Todella monet vain lähettelevät hakemuksia ja sanovat ja luulevat, että kaikkensa ovat tehneet. Eivät todellakaan ole! Se on vain osa työnhakua, vaikkakin tärkeä osa. Todella moni laittaa liikaa asiaa ja ihan epäoleellisia asioita haettavan tehtävän kannalta, jotka vain monesti syövät työnantajan aikaa. Hakijan kontaktin pitää olla oikeanlainen, eikä mikään maailmanennätys yritys, miten yksityiskohtaisesti kertoo koko elämänsä.
Edelleen on paikkoja, joihin pääsee ilman erityiskoulutusta ja työkokemusta, mutta turha sitten odottaa, että saat johtajan liksaa tai on vain siistiä sisätyötä tai pääset helpolla. Lisäksi työkkäri on vain yksi paikka monien joukosta, josta töitä voi hakea. Liian moni kuvittelee, että sieltä niitä töitä haetaan, eikä näe mitään muuta. Parhaat paikat eivät edes ole työkkärissä lainkaan.