Kansan sielun syvin olemus heijastuu suomalaisesta poliittisesta kulttuurista. Näin sen pitääkin olla, tämä on demokratian perimmäinen idea. Kovin kauan tämä sielu on ollut ilkeä, katkera ja vihamielinen, sosialidemokraattisen tasapäistävä siten, että kun yhden pää nousee, se tulee veroilla tai muuten tasoittaa kaulan kohdalta.

Ensimmäisen kerran alkaa näkyä merkkejä siitä, että kateus ja pahantahtoisuus siirretään sivuun yrittämisen ja onnistumisen tieltä. Ministeri Häkämies, joka onkin ilmeisesti julkikuvaansa fiksumpi kaveri, on tehnyt ehdotuksen henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuudesta. Yrittäjä, joka epäonnistuu yritystoiminnassaan, ei enää olekaan rikollinen ja velkojien elämänsä loppuun saakka vainoama, vaan hän voi päästä vapaaksi veloistaan ja aloittaa alusta, kunhan luovuttaa kaiken siihen mennessä keräämänsä velkojilleen.

Jos näin olisi toimittu viime laman aikana/jälkeen, Suomessa ei olisi tarvittu loputtomia oikeudenkäyntejä ja ihmisten tuhoamista, koska meillä olisi ollut tehokas tapa hoitaa taloudellinen epäonnistuminen. Kaikki rahat velkojille, velat roskiin ja uudelleen yrittämään. Tällä tavalla rakennetaan kaikkein tehokkaimmin taloudellista toimeliaisuutta. Yrittämiseen ei enää liittyisi elinkautisen velkavankeuden riskiä. Samalla yrittämisestä, onnistumisesta ja epäonnistumisesta tulisi normaalia. Kuka tahansa voisi halutessaan yrittää, onnistua ja epäonnistua ja yrittää uudelleen. Taloudellinen aktiivisuus lisääntyisi, yrittämiseen tulisi iloinen, positiivinen vire pakottavan kaamean uhan alla ahdistuneena pyörimisen sijaan.

Tämä sama suunta ilmenee ulosottoa ohjaavien oikeusministeriön virkamiesten näkemyksissä. Tuula Linna kirjoittaa tuoreessa artikkelissaan Lakimies-lehdessä ulosottoon liittyvästä rehabilitaatio-periaatteesta. Yritystoimintaa ei pidä ulosoton toimin tuhota, vaan yrittäjälle pitää antaa mahdollisuus velkakuormastaan huolimatta palata takaisin yhteiskuntaan sen normaaliksi jäseneksi. Tätä periaatetta tulee noudattaa ulosotossa, vaikka se aika vieraalta monesta voudista tuntuisikin.

Ensimmäisen kerran näen suomalaisessa yhteiskunnassa aloitteita ja virettä, joka kannustaa iloiseen olemiseen ja yrittämiseen. Elämä ei ole eikä siitä pidä tehdä tuskaa vaan iloista menoa ja menestystä, joka voi tulla muutaman montunkin kautta.

Kari Uoti
Lue lisää Kari Uotin blogi-kirjoituksia osoitteessa www.kariuoticonsulting.fi