Toisinaan vastikään perustettujen yritysten toimialakuvausta lukiessani olen ollut ihmeissäni, ihastunut tai hörähtänyt väkisinkin nauruun.

Useilla yrityksillä liiketoimintaan kuuluvat toimintojen paketti on varsin timmissä kunnossa ja loppuun asti hiottu - toiminnot tukevat toisiaan, eikä ylenpalttista rönsyilyä esiinny. Välillä toimialamääritelmä on kuitenkin kuin sketsikirjasta konsanaan. Miten kummassa pieni toiminimi voi tarjota niin putkitöitä, asianajo- ja lakitoimistopalveluita sekä fysikaalista hoitoa? Ja kaikki tietysti asiantuntemuksella…

Esimerkkini on kenties kärjistetty, mutta varsin kuvaava. Välistä lista on pitkä kuin nälkävuosi, mikä ei ainakaan itsessäni herätä luottamusta. Paljon enemmän luotan yritykseen, joka on keskittänyt toimintansa tarkemmin rajatulle osaamisalueelleen.

Kuitenkin taantuman myötä tuntuu, että työntekijän pitäisi olla kuin tuo "sketsiyritys". Pitäisi osata yhtä sun toista, ja mieluummin vielä enemmänkin.

Aloitin nykyisessä työssäni noin vuosi sitten, ja minut pestattiin asiakaspalvelu- ja toimistotehtäviin. Toimenkuvani on muuttunut useaan kertaan aloittamisajankohdan jälkeen, eikä todellakaan supistavasti.

Alkuvaiheen työtehtävien lisäksi minun on hallittava neuvottelut myös vieraalla kielellä, suoriuduttava laskutuksesta ja alustavasta kirjanpidosta, osattava tehdä tuotteidemme tilaukset, hoidettava nettisivujemme päivitykset, suoritettava markkinointimateriaalimme käännöstyöt sekä lisäksi huolehdittava atk-tukitoimenpiteistä monen muun seikan lisäksi.

Olen siis kuin alussa kuvaamani huvittava yritys.

Usein pohdin, onko tämä suuntaus vallalla kaikkialla. Vaaditaanko työntekijältä kymmenen eri alan pätevyys, jotta hän voi nauttia palkkasuhteen eduista? Ja onko kyseinen toimintamalli järkevä? Eikö kuitenkin kannattaisi hyödyntää asiantuntevia palveluita niissä asioissa, joissa moisia vaaditaan. Vanha sanonta "suutari pysyköön lestissään" kun useimmiten tuottaa laadukkaimman ja tehokkaimman lopputuloksen.

Erityisesti pienyritysten ajattelumaailmassa työntekijästä on revittävä irti kaikki hyöty - sellaisissakin asioissa, joissa ulkopuolisen avun käyttäminen synnyttäisi ennemminkin säästöjä kuin kuluja. Pääasia on, että palkkakulut pysyvät ennallaan kuukausitasolla, mutta ajankäyttöön ei kiinnitetä lainkaan huomiota. Oman osaamisalueen tehtävät hoituvat kuitenkin valtavasti vikkelämmin, kuin tuhraaminen täysin vieraan tehtävän parissa.

Liisa Seppälä