Olemme huolestuneita siitä, että erilaisilla terveysriskeillä ja trauma-alttiudella peloteltu kansalainen lakkaa uskomasta omiin kykyihinsä muuttaa ja parantaa asioita omassa sosiaalisessa ympäristössään.

Kun terveet tai vain lievästi oireilevat julistetaan tai he itse julistautuvat sairaiksi, se invalidisoi kyseiset ihmiset ja lamauttaa koko yhteiskuntaa sairauspoissaolojen ja ihmisten passivoitumisen kautta. Lisäksi rahaa ja muita resursseja tuhlataan kiistanalaisiin sairauksiin samaan aikaan kun terveydenhoitojärjestelmämme kärsii vakavasta resurssipulasta.

Ongelmana on myös se, että sairastuvuuden ja ahdingon taustalla usein vaikuttavat sosioekonomiset, kulttuuriset ja poliittiset tekijät jätetään huomioimatta ja hoidollinen polttopiste on yksipuolisesti kansalais-potilaan pään säätämisessä lääkkeiden ja terapian avulla.

Eikä tässä kaikki. Lääkkeiden sivuvaikutukset ja vierotusoireet voivat heikentää ihmisen elämänlaatua enemmän kuin lääkitys on sitä parantanut (mitä terveempi potilas, sen todennäköisempää tämä on). Samalla ihmiskuvamme muovautuu entistä medikaalisemmaksi: tulkitsemme herkästi itseämme ja muita lääketieteellis-psykologisella sanastolla, joka yksilöön keskittyessään typistää ihmisen sosiaalisen luonteen.

Mitä asialle voidaan tehdä? Emme ole konsultteja, joilla olisi tähän valmis vastaus. Toki toivomme tiedeyhteisön, median ja kansalaisyhteiskunnan nostavan julkiseen keskusteluun terveyden kaupittelun kaikkine siihen liittyvine arveluttavine piirteineen.

Hyvä alku on siinä, että suhtaudumme kriittisesti väitteisiin, joiden mukaan tuo tai tämä (uusi) sairaus, addiktio tai riskitekijä uhkaa hyvinvointiamme. Itse jakaisimme mielellämme ihmisille eräänlaista henkistä rokotetta tarttuvia diagnooseja vastaan. Pitäisiköhän sitä ruveta kaupittelemaan?

Petteri Pietikäinen
Jari Turunen
Pietikäinen on aate- ja oppihistorian dosentti Helsingin yliopistossa, Turunen apulaisylilääkäri ja kuntoutuslääkäri Vervessä.