Arjen sankariksi määritellään usein ihminen, joka tekee työtä vuorotta, ei pidä koskaan lomia, ahertaa jopa viikonloput. Tällä mielettömyydellä kerskutaan, röyhistellään rintaa ja ollaan valmiit vaikka vetäsemään turpaan, mikäli joku uskaltaa arvostella tällaista mielettömyyttä. Äiti joka ei koskaan pitänyt vapaapäivää, lomasta puhumattakaan, on arjen sankari. Yrittäjä, tuuperruttuaan verstaansa lattialle, saa kirkkaimman kruunun. Peruja niiltä ajoilta kun perunatkin kaivettiin kyykkäkepeillä, peltoja raivattiin kuokalla ja pettua pistettiin jauhojen jatkeeksi.

Liian moni suomalainen yritys on saanut alkunsa asetelmalla "Kun oikein rankasti tekee pitkää päivää, eikä laske omalle työlleen palkkaa, niin kyllä tällä hommalla pärjää!!!!!" Kymmenen vuoden kuluttua voi todeta olleensa oikeassa, on pärjätty eikä päivääkään ole lomaa pidetty. Tämä ajatusmaailma, tai paremminkin ajattelemattomuuden maailma, ei anna aikaa kehittää itseään, työtään, yritystään eikä anna sijaa elämälle vaan syö perheenkin tarvitseman ajan.

Oisko syytä joskus ajatella?

Pitkää päivää voi tehdä, ja on joskus pakkokin, mutta se ei saa muodostua rutiiniksi, elämäntavaksi. Jokainen elämä, parisuhde, perhe, työ, yritys tai harrastus vaatii tuon tuosta pysähtymään. On otettava aikaa tarkastella kriittisesti omia toimintamallejaan. Kyseenalaistaa itsestäänselvyydet, seurustella ja keskustella muiden ihmisten kanssa. Pitää ottaa aikaa voidakseen kuljeskella silmät auki ja sormet harallaan uusien ideoiden löytämiseksi.

Yrittäjien suurin sudenkuoppa on se, että ei ole aikaa pysähtyä ajattelemaan ja suunnittelemaan. Uraudutaan rutiininomaiseen toimintaan. Samalla taktiikalla ajetaan parisuhteet kiville. Itsestäänselvyydet ovat vaarallisia.

Ahkera ja tyhmä - arjen sankari?

Yrittäjän ei tarvitse välttämättä tehdä juuri samoin kuin muut. Yrittäjä voi itse päättää asioistaan. Tunnen monta yksin yrittäjää, jotka ovat ottaneet keskellä viikkoa vapaapäivän. Tai lähtevät kello 12 työpaikalta kahtena päivänä viikossa. Ovat pestanneet tuuraajan hoitamaan putiikkiaan. Lopputulemana on voitu todeta myynnin kasvaneen, tuoton parantuneen sekä henkisen ja ruumiillisen hyvinvoinnin piristyneen.

Laiska ja nokkela miettii kuinka pääsee parempaan lopputulokseen pienemmällä työmäärällä. Rutiineja rikkomalla löytää uusia mahdollisuuksia.

Nyt meni hermot, ja pian menee luottotiedotkin

Jos yritysidea ei mahdollista normaalia tai sitä lyhyempään työaikaa, eivätkä tuottoennusteet riitä kunnollisen palkan budjetointiin, on liikeideaa kehitettävä tai luovuttava siitä kokonaan. Yleinen unelma on se, että saisi sellaisen 15 - 20 paikkaisen pienen, intiimin ravintolan, jossa on hyvä ruoka, ystävällinen henkilökunta ja siellä olisi pianisti tai viulunsoittaja joka ilta. Haaveista unohtuu usein tulevan konkurssin jättämät velat, ulosotto, häiriöt luottotiedoissa ja että ei saa edes mokkulaa omiin nimiinsä moneen vuoteen.

Olli Linjala
www.aurinkoisetasenteet.fi