Krugman kuulemma ehdotti jo, että Kreikka jättää euron ja palaa drakmaan. Saisi devalvaatiosta vetoapua viennilleen, muu ei nyt auta. Voi olla, että Kreikan perään ei tässä kohta EU:ssa kauheasti vikistäisi...

Euromaiden taloustilastoja pitäisi ainakin vahtia tarkemmin, ja lätkiä sakkoja sopimusrikoista. Sillä tavalla taloussopimukset yleensäkin tomivat, miksei eurossa myös. Kovat aseet kehiin vaan, kohteliailla pyynnöillä saa pyyhkiä persuksensa, maailma on sen verran raaka paikka.

Kreikkalaiset vielä syyttävät kurjuudestaan muita, kun itse ensin törsäävät kaksinkäsin ja sitten ei kukaan enää anna vippiä. Kiljuvat vallankumousta Ateenassa - no tehkää kele se vallankumous, jos luulette sillä saavanne taloutenne kuntoon. Suvaitsen epäillä. Ei se valtion kassa pankkineitejä polttamalla kohene. Järkyttävää touhua, en muuta sano, joutaisivat kreikkalaiset omille teilleen EU:sta.

Järkyttävää ja sikamaista on tuhopoltto varsinkin. Ja jos gregerit ei viihdy EU:ssa ja syyttää meitä muita ongelmistaan, niin vetäkööt ainoa oikean johtopäätöksen ja häipykööt porukasta. Ei tämmöisissä systeemeissä kenenkään ole pakko lojua, jos kerran niin nyppii.

Onpa niinkin ,mutta mitäs jos Suomi vetäisi päätelmiä ja häipyisi uppoavasta laivasta. Meillä kun on vielä jotain jäljellä hyvinvoinnista ja uskottavuudesta.

Voi Suomikin ottaa ritolat ja siihen pisteeseen mennään, mutta on EU:ssa ja eurossa hyvät puolensa. Kunhan niitä ei rasiteta Kreikan kaltaisilla mailla. Kyllä mulle kelpaa valuuttaunioni Saksan, Ranskan ja muiden vahvojen talouksien kanssa. Baltitikin ovat vastuuntuntoista ja osaavaa porukkaa, vaikka taloudessa vielä jäljessä ovat. Kehitys etenee siellä kuitenkin.

Turha on Baltian maiden taloudenpitoa ylistää

http://www.uusisuomi.fi/raha/40474-karmea-talouskriisi-baltiassa

http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2009/06/08/latviassa-siirryttiin-jo-vaihtokauppaan/200913995/12

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/talous/baltian-talouskriisi-horjuttaa-ruotsia

Rasitteet vanhasta maailmasta ovat tosi kovat. Rasitteita ovat saavutetut edut, suhtaiutuminen työntekoon ja velkohin, asenteet ja vanhat käytännöt ja korruptiokin...

Vaan kyllä Suomessakin on vastaavanlaisia rasitteita, ulkomailla ihmetellään joitain meidän käytäntöjä.

Eivät Suomalaisetkaan ole valmiita luopumaan mistään, minkä ovat kerran saaneet. Vastustus on silloin kova. Se ei riitä, että uutta saa tilalle, yleensä vanhaa ei saa kuitenkaan ottaa pois.

Saavutettuja etuja ei ole olemassa, noin periaatteessa. Vaikka semmoista kuinka toitottaa.

Baltit sössivät kyllä taloutensa, mutta he ovat tehneet sen jälkeen kuten pitääkin: leikanneet kuluja. Ja sen vuoksi siellä menee jo paremmin. Ei toki hyvin, mutta he nielivät karvaan lääkkeen ja toipuvat, toisin kuin gregerit tällä menolla.

Kyllä saavutettuja etuja on. Tietenkin on.
Esimerkiksi pekkaspäivät, kesälomarat ja vaikka mitä! Saavutettu etu ( vaikka ei kaikille varmaankaan lopullinen ) on eläkeikä, esimerkiksi Suomessa sitä on hyvin vaikea näköjään muuttaa vaikka elinikäodote muuttuisi kuinka. Ja palkankorotukset, jos ne on annettu niin ei voi enää alentaa, siitä nousee hirverä meteli. Saavutettuja etuja on koko järjestelmämme täynnä! Niitä on periaatteessa ja käytännössä.

Tarkoitin, ettei noitakaan etuja voi pitää kiveen hakattuan, jos kova paikka tulee. Sellaisena niitä tietysti puolustetaan, mutta se voi olla vaarallista kuten Kreikassa, koska koko talous uhka romahtaa.

Etujensa puolesta on luonnollista tapella, mutta väärässä paikassa ja asenteella seuraus voi olla katastrofi niin itselle kuin muille. Gregerit tekevät sitä parasta aikaa. Tästä kai olet samaa mieltä AP?

Jees.

Kiintoisaa keskustelua, kiitos.

Kreikkalaiset ottivat lusikan sitten kauniisti kouraan ja tekevät kovia menoleikkauksia, päätös hyväksyttiin eilen parlamentissa. Eli kyllä se routa porsaan kotiin ajaa. Tämän olettaisi nyt rauhoittavan paniikkitunnelmia, Kreikassa tosin riehuminen jatkunee aikansa.

Aiheesta kiinnostuneille suosittelen maailman johtavien taloustieteilijöiden julkaisua Project Syndicate, jossa käsitellään aihetta monen kirjoittajan voimin. Äänessä ovat mm Joseph Stiglitz, Nouriel Roubini ja Hans-Werner Sinn.

http://www.project-syndicate.org/

yst. Heikki Ikonen

Ainakin Saksa hyväksyi paketin ja Kreikka kuurinsa. Pahin paniikki on siis ohi, sitten pitäisi vain tehdä pitkän linjan päätökset. Kuten aikooko Kreikka pysyä eurossa vai ei, ja millä ehdoilla kukin maa saa pysyä.

Montako kreikkalaista tarvitaan yhden Ouzo-litran tuottamiseen?

Kolme: yksi tilaa litran Rakia Turkista ja kaksi nostaa eläkettä.

EU-johtajat kokoontuvat sunnuntaina luodakseen vakauttamisohjelman, jolla tämä kriisi saataisiin aisoihin. Toiminta on ainakin kiitettävän nopeaa, mutta vähän vaikea on uskoa, että varsinaisia pysyviä ratkaisuja yhden illan kokouksessa saataisiin kasaan. Ne vaativat varmasti laajamittaista perussopimuksen remonttia, tai jotain vastaavaa.

Tärkeä huominen päätös silti on tilanteen rauhoittamiseksi. Kiintoisaa nähdä, mikä se on. Euroopan valuuttarahaston perustaminen on yksi mahdollisuus, ja se olisi tehtävissä aika nopeasti ilman valtavaa poliittista kierrosta eri maissa, uskoisin.

Joka tapauksessa kansallisen tason keskustelua tulee jatkaa, toki EU-tasolla yhtä lailla. Kyse on Euroopan kohtalonkysymyksestä, näin uskaltaa sanoa sortumatta turhaan dramatisointiin.

yst. Heikki Ikonen

Aikamoista tilanteen luku- ja ennustustaitoa. Jälkiviisaushan on helpppoa. Onnittelen.

Kiitos!

Euroopan valuttarahastohan Brysselissä tosiaan syntyi, vaikka sitä nimeä ei vielä mainittu. Periaate on kuitenkin sama: vaikeuksiin joutuneet euromaat saavat toisten euromaiden takaamia luottoja, mutta vain tiukoilla ehdoilla. Aivan kuten toimiin IMF.

Tämä järjestely oli toteutettavissa tosiaan ilman perussopimuksen remonttia, mutta samalla kuitenkin lisäten yhteistä talouspoliittista ulottuvuutta. Se heikkous tässä systeemissä yhä on, että se ei anna valtuuksia puuttua alijäämiin ennalta tai edes reaaliajassa, vaan vasta ongelmien jo kaaduttua syliin, eli luottotarpeen realisoituessa.

Siksi uskon ja pidän välttämättömänä, että prosessi ei jää tähän - eikä se varmasti jääkään. Kaikki ymmärtävät nyt, että vakausopimusta tulee valvoa tiukemmin, ja sen rikkomuksiin tulee luoda selkeä ja riittävä rangaistusjärjestelmä.

Tällaisen järjestelmän luominen ei synny yhdessä yössä, joten tekemistä riittää. Tällä päätöksellä EU kuitenkin osti kipeästi tarvitsemaansa aikaa, ja sitä sai, koska markkinat rauhoittuivat välittömästi.

EU on kehittynyt kriisien kautta ennenkin, mutta se edellyttää, että etsikkoaika käytetään hyväksi. Tiukemman kontrollin vastustajat eivät nyt uskalla pullikoida vastaan. Muutaman vuoden päästä, kun noususuhdanne taas posottaa voimalla, kipeät kokemukset on jo helppo lakaista muistista maton alle.

yst. Heikki Ikonen