Blogin arkisto
Kreikka on EU:n kääntöpisteTorstai 6.5.2010 - Heikki Ikonen Euromaiden ja IMF:n 110 miljardin luottopaketti Kreikalle kuumentaa tunteita ympäri mannerta, eikä ihme. Kuten valtiovarainministeri Jyrki Katainen totesi, järjestely on kuitenkin välttämätön, koska Kreikan maksukyvyttömyys olisi ajanut rahamarkkinat samanlaiseen paniikkiin kuin pankkikriisin laukaissut investointipankki Lehman Brothersin konkurssi syksyllä 2008. Se olisi johtanut kaksoislamaan, juuri kun ensimmäisestä on päästy helpottavaan nousuun. Eurokansalaisten kiukku on kuitenkin oikeutettua. Joka taskusta löytyy nyt riittävästi rahareikiä ilman konkurssikypsiä naapureitakin. Pahinta on, että velkataakkansa kanssa painivat myös Kreikkaa paljon suuremmat eurotaloudet, etenkin Espanja ja Italia. Italia ei ole kovin riippuvainen ulkomaisesta rahasta, Espanja kylläkin - ja sen maksukykyyn kohdistuu rahamarkkinoilla jo lähes yhtä syviä epäluuloja kuin Kreikkaan. Mistä löytyvät rahat Espanjan pelastamiseen, kun jo Kreikka venyttää EU-maiden poliittisen ja taloudellisen sietokyvyn äärimmilleen? Ei auta kuin toivoa, että Kreikka-paketti rauhoittaa rahoittajat. Totuus valkenee lähiviikkoina. Kävi niin tai näin, euromaiden velkakriisin jälkipyykki on vasta alkuroiskeissa. EU ja yhteisvaluutta toteutuivat poliittisen eliitin hankkeena. Kansalaisten into on ollut laimeaa, mutta yhdentymisen hyödyt ovat olleet usein niin ilmeiset, että eurojuna on porskuttanut vaivatta läpi vastusten. Yhteisvaluutta on helpottanut Euroopan sisäistä kauppaa, ja monessa maassa jäsenyys laski korkotason historiallisen alas. Se loi työtä ja vaurautta. Koska talous rullasi hyvin, euron vakaussopimusta rikkoviin julkisen talouden budjettivajeisiin ei puututtu kuin puolivillaisilla rutinoilla. Kuten odottaa sopii, ne olivat tehottomia. Kreikka ei ole tässä suhteessa ainoa syntisäkki, joskin se on toiminut suorastaan rikollisesti salatessaan taloutensa faktoja tarkoituksella. Kaikenlaisilla järjestelmillä on niiden luonteesta kumpuavia ehtoja. Koska EU:n sisällä voi liikkua vapaasti, on unionin ulkorajojen valvonta jäsenmaiden yhteinen tarve. Samoin rahaliittoon sisältyy väistämättä talouspoliittista yhdentymistä ja kontrollia, sillä jokaisen jäsenen toimet vaikuttavat toisiin. Yhteiseen valuuttaan heijastuu koko talousalueen todellisuus. EU-maissa talouspoliittista yhdentymistä on kuitenkin vastustettu hanakasti, koska sen koetaan loukkaavan kansallista itsemääräysoikeutta. Kreikkalaisetkin puolustivat itsenäisyyttään sinnikkäästi, he jopa syyttivät budjettikuria vaatineita saksalaisia natseiksi. Vasta äärimmäisen pakon edessä Kreikka suostui rajuihin julkisten menojen leikkauksiin. Mutta samaa käärmekeittoa on tiedossa tästä lähtien jokaiselle tuhlarille, sillä kukaan ei halua taata naapureidensa velkoja rajattomasti ja ehdoitta. Joko siis talouspolitiikkaa yhtenäistetään ja sitä kontrolloidaan jäsenmaita sitovasti, tai sitten palataan kansallisiin valuuttoihin. Yhteisvaluutasta ei voi poimia hyviä puolia kuin rusinoita pullasta, miellytti se tai ei. Tämän tosiasian myöntämistä EU:ssa on kaihdettu aivan liian kauan. Kontrollia voi laajentaa vain syventämällä EU:n poliittista ulottuvuutta eli lisäämällä ylikansallisen tason päätöksiä. Se on karvas pala monessa maassa, kun jo uudistetun perussopimuksen hyväksyminen takkusi. Suomen kaltaiset pienet maat pelkäävät hukkuvansa massaan, eivätkä sinänsä aiheetta. Mutta kovat ovat riskit myös EU:n ja euron ulkopuolelle jäämisessä. Tässä vaiheessa siitä koituisi jo valtavia käytännön ongelmia. Kuuma kysymys kuuluukin, mihin asti talouspoliittinen yhdentyminen tulee ulottaa, ja millä tavoin rikkeistä sakotetaan. Vakaussopimus on hyvä lähtökohta, mutta on käynyt tuskallisen selväksi, että se ei riitä. Aiheesta keitetään vielä monta pippurista soppaa, jos EU nyt on aikomus pitää koossa. Suomalaisten on käytävä sen kimppuun heti, jotta kannastamme muovautuu hyvissä ajoin mahdollisimman perusteltu. Vain siten voimme vaikuttaa EU:n suuntaan. Ja tämän aiheen olettaisi innostavan kansalaisiakin, raha kun tapaa kirvoittaa kielenkannat. Heikki Ikonen |
|
Avainsanat: Heikki Ikonen, talouskriisi, lama, pankkikriisi, luotto, velkaantuminen, konkurssi, yhteisvaluutta, rahaliitto, yhdentyminen, kontrolli 
|
|
|
6.5.2010 12.59
talous vaatii järkeä
Kreikkalaiset vielä syyttävät kurjuudestaan muita, kun itse ensin törsäävät kaksinkäsin ja sitten ei kukaan enää anna vippiä. Kiljuvat vallankumousta Ateenassa - no tehkää kele se vallankumous, jos luulette sillä saavanne taloutenne kuntoon. Suvaitsen epäillä. Ei se valtion kassa pankkineitejä polttamalla kohene. Järkyttävää touhua, en muuta sano, joutaisivat kreikkalaiset omille teilleen EU:sta. |
|
6.5.2010 13.13
Pete
Järkyttävää ja sikamaista on tuhopoltto varsinkin. Ja jos gregerit ei viihdy EU:ssa ja syyttää meitä muita ongelmistaan, niin vetäkööt ainoa oikean johtopäätöksen ja häipykööt porukasta. Ei tämmöisissä systeemeissä kenenkään ole pakko lojua, jos kerran niin nyppii. |
|
6.5.2010 13.36
kotiopäin
Onpa niinkin ,mutta mitäs jos Suomi vetäisi päätelmiä ja häipyisi uppoavasta laivasta. Meillä kun on vielä jotain jäljellä hyvinvoinnista ja uskottavuudesta. |
|
6.5.2010 14.10
Pete
Voi Suomikin ottaa ritolat ja siihen pisteeseen mennään, mutta on EU:ssa ja eurossa hyvät puolensa. Kunhan niitä ei rasiteta Kreikan kaltaisilla mailla. Kyllä mulle kelpaa valuuttaunioni Saksan, Ranskan ja muiden vahvojen talouksien kanssa. Baltitikin ovat vastuuntuntoista ja osaavaa porukkaa, vaikka taloudessa vielä jäljessä ovat. Kehitys etenee siellä kuitenkin. |
|
6.5.2010 15.00
Samaa shaissea
Turha on Baltian maiden taloudenpitoa ylistää |
|
6.5.2010 15.04
AP
Rasitteet vanhasta maailmasta ovat tosi kovat. Rasitteita ovat saavutetut edut, suhtaiutuminen työntekoon ja velkohin, asenteet ja vanhat käytännöt ja korruptiokin... |
|
6.5.2010 19.07
Pete
Saavutettuja etuja ei ole olemassa, noin periaatteessa. Vaikka semmoista kuinka toitottaa. |
|
6.5.2010 20.04
AP
Kyllä saavutettuja etuja on. Tietenkin on. |
|
7.5.2010 1.29
Pete
Tarkoitin, ettei noitakaan etuja voi pitää kiveen hakattuan, jos kova paikka tulee. Sellaisena niitä tietysti puolustetaan, mutta se voi olla vaarallista kuten Kreikassa, koska koko talous uhka romahtaa. |
|
7.5.2010 6.13
AP
Jees. |
|
7.5.2010 11.10
Heikki Ikonen
Kiintoisaa keskustelua, kiitos. |
|
7.5.2010 15.42
Pete
Ainakin Saksa hyväksyi paketin ja Kreikka kuurinsa. Pahin paniikki on siis ohi, sitten pitäisi vain tehdä pitkän linjan päätökset. Kuten aikooko Kreikka pysyä eurossa vai ei, ja millä ehdoilla kukin maa saa pysyä. |
|
7.5.2010 23.44
huumori kannattaa aina
Montako kreikkalaista tarvitaan yhden Ouzo-litran tuottamiseen? |
|
8.5.2010 14.10
Heikki Ikonen
EU-johtajat kokoontuvat sunnuntaina luodakseen vakauttamisohjelman, jolla tämä kriisi saataisiin aisoihin. Toiminta on ainakin kiitettävän nopeaa, mutta vähän vaikea on uskoa, että varsinaisia pysyviä ratkaisuja yhden illan kokouksessa saataisiin kasaan. Ne vaativat varmasti laajamittaista perussopimuksen remonttia, tai jotain vastaavaa. |
|
10.5.2010 10.27
Pete
Aikamoista tilanteen luku- ja ennustustaitoa. Jälkiviisaushan on helpppoa. Onnittelen. |
|
10.5.2010 12.31
Heikki Ikonen
Kiitos! |
Krugman kuulemma ehdotti jo, että Kreikka jättää euron ja palaa drakmaan. Saisi devalvaatiosta vetoapua viennilleen, muu ei nyt auta. Voi olla, että Kreikan perään ei tässä kohta EU:ssa kauheasti vikistäisi...
Euromaiden taloustilastoja pitäisi ainakin vahtia tarkemmin, ja lätkiä sakkoja sopimusrikoista. Sillä tavalla taloussopimukset yleensäkin tomivat, miksei eurossa myös. Kovat aseet kehiin vaan, kohteliailla pyynnöillä saa pyyhkiä persuksensa, maailma on sen verran raaka paikka.