Blogin arkisto

Oliver Stone vetää talouskriisin mutkat suoriksi

Share |

Maanantai 4.10.2010 - Heikki Ikonen


Oliver Stonen elokuva Money Never Sleeps on jatko-osa 1987 valmistuneelle Wall Streetille, joka kritisoi 1980-luvun nousukauden pörssipelureita ja yritysvaltaajia. Elokuvan suuresta konnasta Gordon Gekkosta tuli käsite, jossa lihallistui laeista ja inhimillisyydestä piittaamaton kasinotalous. Money Never Sleeps on luonnollisesti myös moraliteetti, joskin se sijoittuu päinvastaisiin oloihin eli tuoreeseen talouskriisiin. Sen päähenkilö Jake toimii investointipankissa energiasektorin asiantuntijana, kunnes yritys kaatuu ja omistaja tappaa itsensä. Suureksi konnaksi nousee ökypankkiiri, joka ajaa juoruillaan kilpailijansa osakekurssin ja samalla koko yrityksen syöksykierteeseen.

Elokuvan rakenne on kopio Wall Streetistä: kasinopeluri tuhoaa tervettä yritystoimintaa ja pieniä ihmisiä, mutta kirkasotsainen nuori sankari ajaa syyllisen nalkkiin. Stonen maailmankuvassa talouden maailma on sairas, mutta jokunen kansalainen ja oikeuslaitos sentään toimivat. Tapansa mukaan Stone erottelee jyrkästi hyvikset ja pahikset. Kokenut investointipankkiiri on viaton uhri, jonka elämäntyön tuhon alleviivaa itsemurha.

Perinteikkääseen investointipankkiin ja sen pääomistajaan on haettu ainekset finanssikriisin lopullisesti laukaisseesta Lehman Brothersista ja sen pääomistajasta Dick Fuldista. Stone tukee yleistä käsitystä, että markkinaspekulaattorit aiheuttivat finanssikriisin. Todellisuudessa Lehman oli ylivelkaantunut eli toimi liian korkealla riskillä. Se lainasi lyhyellä maksuajalla ja osti rahalla arvopapereita – pitkällä aikajänteellä. Konsepti tuottaa muhkeasti hyvinä aikoina, mutta omistusten hinnan romahtaessa yhtiön kassa ja tase kuivuvat. Velat pitää silti lyhentää. Fuld ei kyennyt ennakoimaan pörssiromahdusta, eikä hän reagoinut siihen ajoissa. Se tuhosi Lehmanin.

Siitä kiistellään maailman tappiin, olisiko Lehman pitänyt pelastaa vai ei. Pelastaminen olisi ehkä siirtänyt pankkikriisiä. Toisaalta yritysten pelastaminen verovaroilla ei kuulu lähtökohtaisesti markkinatalouteen ja valtion rooliin. Jos liiketoimintaan ei kuulu riskiä eli valtio pelastaa aina pulaan joutuneet, otetaan riskiä rajattomasti. Se on varmin tapa taloudelliseen joukkotuhoon.

Vakavaraisia yrityksiä ei tarvitse pelastaa ulkopuolisten rahoilla. Lehman kaivoi itse oman hautansa. Sen olisi pitänyt huomioida, mitä markkinatilanteen rajut muutokset sille merkitsevät. Riskinhallinta on oleellinen osa yritystoimintaa, kuten myös kuluttajien arkea.

Lehmanin kohtalokin vain heijasteli finanssikriisin todellista taustaa eli yritysten ja kuluttajien ylivelkaantumista kauttaaltaan. Yhdysvalloissa kuluttajat kantoivat selkä vääränä velkaa ylihinnoiteltuja asuntojaan vastaan voidakseen kuluttaa. Pankeissa sille hurrattiin. Keskuspankki tai hallitus eivät asiaan puuttuneet, vaikka velkakuplasta varoittelivat monet arvovaltaiset suut.

Talouskriiseissä syyllisiä on aina lukemattomasti, rivikansalaisista talouden ja valtion korkeimpaan johtoon. Osa heistä kantaa toki suuremman vastuun, ja joillakin kansalaisilla ei ole kriisissä muuta kuin häviäjän rooli. Mutta yksittäisten konnien tai typerysten toimista suurissa kriiseissä ei ole koskaan kyse.

Tähän laajaan taustaan elokuva vain viittaa pariin otteeseen Gekkon suulla, mutta tarinan ytimessä se ei ole. Eipä tietenkään, sillä viihde tarvitsee yksittäiset ja kasvolliset hyviksensä ja pahiksensa. On paljon helpompaa vihata pörssikeinottelijaa kuin puntaroida, mitä kaikkea koko läntinen pallonpuolisko teki vuosia väärin. Stone osoittaa surullisella tavalla, että talouden suurista kuvioista on liki mahdoton tehdä asiallista elokuvaa – ainakaan isoilla budjeteilla suurelle yleisölle.

Heikki Ikonen

Avainsanat: Heikki Ikonen, kasinopeli, talouskriisi, pörssiromahdus, pankkituki, Oliver Stone, Lehman Brothers, riskinhallinta


Kommentit

4.10.2010 9.27  LF

Hyvä kirjoitus. Tämä leffa pitää joka tapauksessa käydä katsomassa.

4.10.2010 10.35  Game over

"Elokuva elokuvana. Elokuva kun tehdään, niin se on elokuvaa."
Matti Nykänen

Tosielämän Gekkoja varmasti on. Asiat eivät kuitenkaan ole niin suoraviivaisia tai mustavalkoisia kuin elokuvassa.
Monet ovat yrittäneet pelastaa yritystä ja työpaikkoja, esimerkiksi Rytsölät ja sitten on leimattu pelureiksi.
Media harvoin, jos koskaan kertoo totuutta, koska toimittaja ei tiedä yhtään mitään.

Tietenkin on kuitenkin selvää, että ei yrityksen vaikeudet koskaan ole pelkästään ulkopuolisista tekijöistä kiinni, pankkimaailmassa vielä vähemmän. Siellä kyllä on pelureita.

4.10.2010 13.50  Pete

En tunne tarkemmin tuota Lehmanin tapausta mutta käsittääkseni sille kävi kuten konkkafirmoille käy eli rahaa ei ollut kun velat pitäisi maksaa. Eikä velkojilta tippunut enempää maksuaikaa. Ei siinä paljon auta selittää, että meillä on terve bisness kyllä kunhan ajat paranevat. Sitten 2-3 vuoden päästä.

Jokaisen on pidettävä huoli maksukyvystään. Jos on tolkuton asuntolaina ilman vakuutusta ja jää työttömäksi, niin oma vika, kuka käski ottaa liikaa riskiä. Se on sairasta että nyt on pitänyt rahoittaa pankkien kupruja järjettomillä summilla. Onneksi ei Suomessa mutta näin kävi meilläkin 80-luvun päättömyyden päätteeksi.

4.10.2010 13.52  Pete

En tunne tarkemmin tuota Lehmanin tapausta mutta käsittääkseni sille kävi kuten konkkafirmoille käy eli rahaa ei ollut kun velat piti maksaa. Eikä velkojilta tippunut enempää maksuaikaa. Ei siinä paljon auta selittää, että meillä on terve bisness kyllä kunhan ajat paranevat. Sitten 2-3 vuoden päästä.

Jokaisen on pidettävä huoli maksukyvystään. Jos on tolkuton asuntolaina ilman vakuutusta ja jää työttömäksi, niin oma vika, kuka käski ottaa liikaa riskiä. Se on sairasta että nyt on pitänyt rahoittaa pankkien kupruja järjettomillä summilla yjmpäri maailmaa. Onneksi ei Suomessa mutta näin kävi meilläkin 80-luvun päättömyyden päätteeksi.

4.10.2010 16.43  rosvoja riittää

On kai niitä hämäräveivaajia maailma pullollaan ei se Gekko sen suhteen mielikuvitusta ole. Talousrikollisuutta ei vaan tutkita tarpeeksi, Suomessakin puliveivaaja hilluu vapaalla jalalla joka niemennotkossa ja saarelmassa. Jostain 60000 pankkiryöstä kiljutaan lööpit ummessa, mutta karkkirahaa se on tosi rosvousten rinnalla. Jos joku jää joskus kiinni se on jäävuoren huippu. Jos niitä linnaan asti saa niin seitsemäs ihme.

4.10.2010 20.50  Välimies

Rosvoja on kaikissa yhteiskuntaluokissa ihan yhtä lailla. Kait se on eri asia uhata henkeä ja varastaa siten kuin lakia uhmaten, mutta ei henkeä. Siten se on yhteiskunnissa määritelty.

5.10.2010 12.27  tuttua Suomestakin

Suomessa 80-luvulla oli monenmoista konnaakin pankkikriisiä tekemässä, mutta kyllä siinä syyllisiä oli tavallisissa pulliaisissakin, kun velkaa otettiin älyttömästi kun sitä annettiin. Sitten oli velkavankeus edessä kun kupla phkesii ja massatyöttömyys iski. Ei kai se jenkkilässä kummenpaa ollut. Suomessa suurimmat konnat olivat pankkimiehet, kuten Mauno Koivisto, joka ei eväänsä heilauttanut velkarallin estääkseen.

6.10.2010 16.38  Heikki Ikonen

Kiitos kommenteista.

Sen verran selvennystä omaan kommenttiini, etten toki vähättele talousrikollisuutta. Sitä on, talouden kaikilla tasoilla, myös pörssimaailmassa, vaikka paljastukset ja tuomiot ovat harvinaisia. Stonen elokuva antaa kuitenkin käsityksen, että finanssikriisien kaltaiset mullistukset olisivat etupäässä rikollisuudesta lähtöisin.

Rikollisuuttakin toki on mukana, tälläkin kertaa monessa muodossa ja mittakaavassa, kuten luottoluokittajien lievästi sanoen arveluttavassa toiminnassa. Mutta ei kokonaisen kansantalouden holtitonta velkaantumista voi pistää vain rikollisuuden piikkiin. Jokainen yrittäjä ja kuluttaja on itse pistänyt nimensä velkakirjaan. Luotottajat olivat yhtä holtittomia, mutta sekään ei ole rikollisuutta vaan tyhmyyttä ja ahneutta.

Mutta näin arkisista aineksista ei toki saa kasaan Hollywood-trilleriä.

yst. Heikki Ikonen

12.10.2010 23.01  Minä itte

Ihan kaikissa tapauksissa, joissa nimi on laitettu velkakirjaan muiden joukossa ei ole ollut aavistustakaan, että lopulta joutuu yksin maksumieheksi. Näinkin on käynyt!
Samoin on asia monissa asioissa, joissa tehty vähennyksiä tai otetaan vaikka veroja sieltä, mistä saadaan, että maksajaksi joutuu se, jolta vaan jotain saa.

14.10.2010 0.02  Pete

Noi kai on harvinaisempia tapauksia. Kai velkalapusta tavallisesti oma nimi löytyy aitona ellei ole rikos tai huijaus.


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini