Mukava olisi olla Bill Gates vaan kun ei ole niin pitää pärjätä muilla eväillä. Niin se on useimmilla. Yrittää voi ilman neronleimauksiakin, vaikka niillä pääsee helpommalla.

Meikä ainakin toimii semmoisella toimialalla, että vaikea uskoa isojen keksintöjen tulevan ainakaan pikkupuljuista, vaatisi sen verran teknoosaamista ja rahaa. Mutta leipänsä tienaa jos osaa hommansa ja pitää kulut kurissa. Pärjää sitten tarjouskisoissakin kun pytyy myymään järkihintaan ja silti jää jotain viivankin alle.

Nähdäkseni on kyse enemmän toimintavoista ja johtamisen käytännöistä ja asioiden hoitamisesta, kuin aivan uusista isoista uusista keksinnöistä. Saman alan toimijat pienetkin, viivat menestyä hyvin erilailla.

No sitä tarkoitinkin, että jos toimintatavat kondiksessa, kustannukset niistä iso tekijä, niin pärjää. Mutta ei kaikki, jos toimintatavat on hakusessa. Sama tietysti isoillakin. Ei koko yksin pelasta.

Samalta näyttävä toimintapa voi olla oikeasti hyvinkin eriulaista ja erihintaista yrityksen sisällä tapahtuvissa käytännöissä.
Mitä johtaja saa aikaan ihmisissä ja mihin hän käyttää tämän taidon.

Kiinnostava väite toimintatavoista, löytyisikö käytännön esimerkkiä?

Toimintatapojen lopputuloksena asiat voivat mennä hyvin eriltavalla, miten
- Johtaja saa asiansa esille
- Että asia, mikä saatiin esille on oikea
- Että toteutus tapahtuu kuten on tarkoitettu ( tai paremmin )
- Miten esim. välijohto saa saa asiat taas kun ne ovat ensin tulleet johdolta välijohdolle ( vai onko muita tapoja? )

Joskus tavaran tai palveluiden tuotannossa jokin huomaamaton asia voi olla hyvin huomattava vuosikustannuksena

Eikä bisnestrategia jossa ollaan omalla tiellä välttämättä tarkoita ollenkaan, että tehdään ihan utta asiaa tai muutetaan toimialaa mitenkään tai olisi jokin uusi tuote. Uusi innovaatio kylläkin

- Jakelukanava voi olla ihan eri
- Ansaintalogikka voi olla täysin erilainen
- Käytetään verkostioa hyväksi
- Paketoidaan vanha asia uusiin kuoriin ja tuodaan uusi mauste siihen...

Tehdään vaan jotain erilailla, vaikka muu osaaminen on täysin samaa kuin muilla.

Tai sitten opetellaan jokin erityisosaaminen, jota ei muilla ja tehdään muutoin samalla tavalla

Harvemmassa ovat ne, joilla kaikki on erilailla

Ok, mm jakelukanavan erot voivat toki olla tosi isot. Innovaatioitahan tämmöisetkin ovat, eivät välttämättä otsikoita nostavia.

Erityisosaamisen syventämistä nuo kaikki mainitsemasi omalla tavallaan. Niin se on useimmille firmoille, keksitään hitaasti mutta viime kädessä paljon, harvoin silti kerralla mullistetaan tuotantotapoja tai muutakaan.

Kaikenlaista strategia tulee ja miljoonia kirjojakin myydään, kun lamassa kuvitellaan, että tulee uusi vapahtaja. Kaikki staregiat on jo keksitty. Toiset vaan omii niitä , että on muka itse keksiny. Mitä suurempi herra, sitä paremmin uskotaan. Sitä todenäköisemmin ei ole omaa keksintöä.

Jos joku keksii toimivan strategian ei hän sitä markkinoi seminaarissa vaan pistää rahoiksi sillä omassa firmassa. Ammattipuhujat on kirjaviisaita, joutavaa sakkia.

Olen tyystin ja täysin eri mieltä edellisen kanssa. Onko valmennusyrityksissä kaikki lässyttäjiä? Ei suinkaan!
Seminaarit ovat paikka missä myös luodaan suhteita. Kaikki ei vät myöskään voi toimia kakilla aloilla, mutta voivat viedä oppejaan toisaalle. Jos ei halua oppia, niin ei opi, eikä tietysti halukaan mennä kuuntelemaan oikeita asioita. Lässyksestä ei ole kyse. Lässyttäjiäkin kyllä riittää, eli niitä joiden ei pitäisi olla areenoilla.

No onhan se bisneksen tekemisen taitoa sekin jos osaa myydä läpätystään kovalla katteella. Eli todistaa osaamista kieltämättä...

Itse kuuntelisin kovasti mieluusti Nalle Wahlroosia tai Martti Alahuhtaa, mutta heillä taitaa olla tuottavampaakin puuhaa kuin naurattaa seminaarikansaa ympäri kyliä.

Pääomilla toimivat ovat asia erikseen.. Varsinkin kun on kyse muusta, kuin omista pääomista. Ainakin alun alkaen.
Onko riskittömästi toimiva ammattijohtaja, joka saa optioita parempi kuin keskitason pk-yrityksen johtaja useinkaan? Millä todistat? Tuloillako? Siinä tapauksessa eniten tuloja saavat olisivat aina taitavampia. Näin ei kai asia sentään ole?
Ammattijohtajilla, useilla on taito siirtyä aina piois just sillä hetkellä kuin pitää. Taito sekin. Sitten otetaan ansiot ja kunnia sieltä ja siirrytään toiseen. Kohta tämän jälkeen alkaa menää huonosti. SEnkö takia koska tämä hyvä johtaja ei enää ole siellä. Kyllä sanoo hän itse. Ei sanoo järki kun katsoo enemmän kyseistä peliä. Tässä mielessä ammattijohtajien homma toimii loistavasti, jos sen tällä tavoin osaa. Ansio sekin. Todiste staregisesta hyvyydestä. Kyllä itsensä kannalta. Kokonaisuus? Lähes aina kärsii. Mennään aina sinisille merille ja viedään kunnia, mutta siementä ei jää.
Poikkeuksiakin ehkä on. Kylmän viilettä touhua. Lojaliteetti ei paina mitään.

En mä sillä että pk-johtaja ei voisi olla parempi kuin ammattitj, mutta tuon tason kaverit on todistanut osaamistaan, ei sitä voi kiistää. Sampo ja Kone pärjää, siinä on todistetta. Ei se ole pk-firmoilta pois, otetaan oppia isommista. On niillä pampuilla omistukset taloissaan.

Kiitos kommenteista.

Sen verran haluan todeta, että omasta mielestäni ao. seminarin kiintoisin puhuja oli Johan Bygge, juuri siksi, että hän on käytännön talousmies ja suuren yhtiön johtaja. Hänen tapansa tarkastelle yritysten strategiaa oli käytännöllinen, havainnollinen ja kokemukseen perustuva. Investor on menestynyt yhtiö, joten Byggen sanoilla on painoa.

yst. Heikki Ikonen

Tämä on sarkastista, mutta niinhän myös ne Enronin johtajat ja Bernard Madoff olivat hyviä asiantuntijoita. Ja hyvin suurien yhtiöiden johtajia.

Käsittääkseni myös Johan Bygge on ammattijohtaja, eli pelaa muiden rahoilla ja riskeittä pääosin. En tietenkään tarkoita, että kuuluisi millään tavalla samaan joukkoon ja voi olla kovakin kaveri. Vaan kestäisikö stondis, jos olis täysin omiensa varassa?

Bygge olisi siltä osin täysin samaa mieltä kanssasi: hän korosti muiden asioiden ohessa, että johto tulee sitouttaa taloudellisesti yhtiöönsä. Eli heillä on oltava omat rahat pelissä, muuten heidän motivaationsa voi kärsiä. Se koski Invstorin omistamia yhtiöitä, ja ilmeisesti myös Investoria itseään - eli Bygge omistaa työnantajaansa.

Eihän suuria yhtiöitä yleensäkään kukaan omista yksin, ei edes Einari Vidgren, vaan omistus on hajautunut. Oleellista on, että myös oma persnahka on tulessa riittävän isolla palalla. Siltä kannalta ammattijohtajakin on yrittäjä, joskaan ei puhtaasti.

yst. Heikki Ikonen