Yhdysvalloissa republikaanien kilpailua presidenttiehdokkuudesta johtaa Mitt Romney, jonka vaalivaltti on talousosaaminen. Kuvernöörinä hän tasapainotti osavaltionsa Massachusettesin budjetin nostamatta veroja, ja sijoitusyhtiö Bain Capitalin omistajana ja johtajana hän siivitti yhtiönsä menestystarinaksi. Bain Capital osti taloudeltaan hoippuvia yhtiöitä, saneerasi ne kuntoon ja möi hyvällä voitolla. Toiminta teki Romneysta miljonäärin.

Yhdysvalloissa republikaanien kilpailua presidenttiehdokkuudesta johtaa Mitt Romney, jonka vaalivaltti on talousosaaminen. Kuvernöörinä hän tasapainotti osavaltionsa Massachusettesin budjetin nostamatta veroja, ja sijoitusyhtiö Bain Capitalin omistajana ja johtajana hän siivitti yhtiönsä menestystarinaksi. Bain Capital osti taloudeltaan hoippuvia yhtiöitä, saneerasi ne kuntoon ja möi hyvällä voitolla. Toiminta teki Romneysta miljonäärin.

Perinteisessä oikeistopuolueessa menestyksen yritystoiminnassa olettaisi puhtaasti meriitiksi. Republikaanit ovat kuitenkin sisäisesti paljon kirjavampaa väkeä kuin usein kuvitellaan. Romneyn poliittiset kilpailijat syyttävät Bain Capitalin riistäneen miljoonansa työntekijöiden selkänahoista, koska saneeraukset vaativat irtisanomisia. Romney sanoo suojelleensa työpaikkoja, koska ilman irtisanomisia yhtiöt olisivat päätyneet konkurssiin. Kilpailijoiden syytöksiä voi motivoida puhdas opportunismi, mutta ainakin puolueen köyhempään laitaan syytökset ovat uponneet.

Kiista on turhan laaja aihe lyhyeen kommenttiin, mutta en malta olla sanomatta siitä paria asiaa. Jos Bain Capitalin ostamat yhtiöt todella olivat konkurssikypsiä, saneeraus todellakin pelasti niihin jääneet työpaikat. Henkilöstön irtisanominen on inhimillisesti traagista ainakin sen ajan, mikä irtisanotulta kestää uuden työpaikan löytämiseen. Mutta koko henkilöstön työpaikkojen menetys konkurssin kautta on vielä raskaampi asia kaikkien kannalta: niin työntekijöiden, omistajien kuin kansantalouden.

Jokainen yritys pyrkii optimoimaan henkilöstönsä eli rekrytoimaan sen verran väkeä kuin se tarvitsee. Jos henkilökuntaa on enemmän kuin toiminnot vaativat, rasittaa se yhtiön kannattavuutta. Tarpeeksi suuri rasite johtaa tappioihin ja konkurssiin. Silloin saneerataan kaikki työntekijät.

Samoin jos yrityksellä on raskaasti tappiollisia sektoreita muuten terveessä liiketoiminnassa, tappiolliset sektorit voivat upottaa koko yhtiön. Ne on saneerattava tai myytävä pois. Koko yhtiötä ei ole mieltä uhrata, jos sen voi estää.

Onko henkilöstön irtisanominen sitten ainoa tapa saneerata? Tuskin, eikä se sinänsä ole patenttiratkaisu. Saneerauksissa etsitään kaikkia keinoja. Joka tapauksessa yksi elementti on turhien kustannusten leikkaus. Henkilöstöä leikataan, jos sitä on toimintojen kannalta liikaa. Tarpeellista henkilöstöä ei tietenkään pidä vähentää. Se ei parantaisi vaan heikentäisi yrityksen toimintoja ja kannattavuutta.

Ei vaikkapa tavallisen kokoisessa lähiöravintolassa ole mieltä pitää puolta tusinaa tarjoilijaa, koska se olisi järjettömän ylimitoitettua asiakasvirtaan nähden. Moinen ravintola olisi äkkiä nurin. Toisaalta, ilman tarjoilijoita tulos on yhtä surkea. Yrityksen tavoite on mitoittaa henkilöstön määrä oikein - ja se on pitkällä tähtäimellä kaikkien etu, niin omistajien, työntekijöiden, asiakkaiden ja koko talouden.

Heikki Ikonen