Maailman menestynein sijoittaja Warren Buffett tunnetaan suorista, osuvista ja usein perinteisestä talousajattelusta poikkeavista näkemyksistään. Sijoitusyhtiönsä Berkshire Hathawayn vuotuisessa sijoittajakirjeessä hän arvostelee – jälleen kerran – sijoittajien vimmaa pistää rahansa kultaan. Sen hintahan on moninkertaistunut viime vuosien aikana.

Maailmassa on tällä hetkellä kultaa 170 000 tonnia. Jos se sulatettaisiin kuutioksi, sivun pituus olisi noin 21 metriä, Buffet laskee. Kuution arvo on nykyään noin 9600 miljoonaa dollaria. Summalla voisi ostaa Yhdysvaltain kaikki viljelysmaat, tai 16 Exxon Mobil -öljy-yhtiötä.

Maailman menestynein sijoittaja Warren Buffett tunnetaan suorista, osuvista ja usein perinteisestä talousajattelusta poikkeavista näkemyksistään. Sijoitusyhtiönsä Berkshire Hathawayn vuotuisessa sijoittajakirjeessä hän arvostelee – jälleen kerran – sijoittajien vimmaa pistää rahansa kultaan. Sen hintahan on moninkertaistunut viime vuosien aikana.

Maailmassa on tällä hetkellä kultaa 170 000 tonnia. Jos se sulatettaisiin kuutioksi, sivun pituus olisi noin 21 metriä, Buffet laskee. Kuution arvo on nykyään noin 9600 miljoonaa dollaria. Summalla voisi ostaa Yhdysvaltain kaikki viljelysmaat, tai 16 Exxon Mobil -öljy-yhtiötä.

USA:n maatalousmaa tuottaa maailman tappiin asti viljaa ja muita välttämättömiä hyödykkeitä, samoin Exxon tai mikä tahansa terve yritys. Mutta ostamasi kultaköntti kököttää aina vain entisellään, tuottamatta mitään konkreettista. Mikä sijoituskohde sellainen on, Buffet irvailee.

Tietenkin kullalla on käyttöarvonsa niin teollisuuden kuin korujen raaka-aineena. Koska kultaa on vaikea tuottaa, säilyttää se arvonsa yleensä hyvin inflaation oloissa. Mutta Buffetin kärjistys muistuttaa siitä, että kultaan sijoittaminen perustuu pohjimmiltaan hintaspekulaatioon: odotukseen siitä, että joku maksaa hyödykkeestä tulevaisuudessa enemmän kuin tänään. Todellinen sijoittaminen sen sijaan kohdistuu tuottavaan toimintaan.

Buffetin kritiikki ei sinänsä ole uutta. Jo taloustieteen perustaja Adam Smith arvosteli 1700-luvulla pääteoksessaan "Kansakuntien varallisuudesta" aikalaistensa kullanhimoa, joka tuolloin kohdistui paljolti mertentakaisiin kultavarantoihin, tai kuvitelmiin sellaisista. Smith korosti, että hyvinvointi syntyy hyödykkeiden ja palvelujen tehokkaasta tuotannosta. Aineelliset tarpeemme ja nautintomme ovat asuntoja, vaatteita, ruokaa, erilaisia mukavuuksia.  Arvometallien merkitys hyvinvoinnille on marginaalinen. Korut ovat kauniita ja tuovat kantajalleen sosiaalista statusta, mutta ne eivät täytä mahaa tai lämmitä asuntoa.

Smith oli analysoinut arvometallien hintamuutoksia satojen vuosien ajalta, ja havaitsi niiden arvostusten heittelevän sattumanvaraisesti. Hopea on tänään huomattavasti halvempaa kuin kulta, mutta aina ei näin ole ollut. Sokea luottamus kullan ikuiseen hinnannousuun on siis melkoista uhkapeliä. Jos hinta on noussut satoja prosentteja muutamissa vuosissa, kauanko hintaralli voi kestää?

Oleellisinta Buffetin ja Smithin kritiikissä on kuitenkin muistutus, että materiaalinen hyvinvointi syntyy hyödykkeiden ja palvelujen tuotannosta. Arvometalleilla vehkeily voi toki olla osaavalle spekulantille kannattavaa, mutta yhteiskunta on henkisesti ja taloudellisesti sairas, jos se alkaa tunkee rahansa mieluummin arvometalleihin kuin monipuoliseen tuotantoon – eli yritystoimintaan.

Heikki Ikonen