Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi esitteli heinäkuussa suunnitelmansa euron pelastamiseksi, ja syyskuun alussa EKP:n neuvosto hyväksyi suunnitelman vain yhden maan äänestäessä vastaan – tuo maa oli tiettävästi Saksa. Siitä voi vielä seurata vaikeuksia, jos Saksa alkaa kapinoida Draghin ohjelmaa vastaan, mutta toistaiseksi se on nyt virallisesti voimassa.

Suomessa Draghin malli on jäänyt turhan vähälle huomiolle, vaikka se tarjoaa mahtavimman ja mielestäni pysyvän lääkkeen euron pelastamiseen. Draghi lupaa EKP:n tukevan kriisimaita jatkossa käytännössä rajattomasti, jotta niiden korot laskisivat siedettävälle tasolle. Eli EKP ostaa kriisimaiden lyhytaikaisia velkoja, jottei niiden tarvitse palata omaan valuuttaan korkomenojen tuhoamana. Se pitää euron koossa.

Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi esitteli heinäkuussa suunnitelmansa euron pelastamiseksi, ja syyskuun alussa EKP:n neuvosto hyväksyi suunnitelman vain yhden maan äänestäessä vastaan – tuo maa oli tiettävästi Saksa. Siitä voi vielä seurata vaikeuksia, jos Saksa alkaa kapinoida Draghin ohjelmaa vastaan, mutta toistaiseksi se on nyt virallisesti voimassa.

Suomessa Draghin malli on jäänyt turhan vähälle huomiolle, vaikka se tarjoaa mahtavimman ja mielestäni pysyvän lääkkeen euron pelastamiseen. Draghi lupaa EKP:n tukevan kriisimaita jatkossa käytännössä rajattomasti, jotta niiden korot laskisivat siedettävälle tasolle. Eli EKP ostaa kriisimaiden lyhytaikaisia velkoja, jottei niiden tarvitse palata omaan valuuttaan korkomenojen tuhoamana. Se pitää euron koossa.

Tämä on sikäli normaalia toimintaa, että keskuspankin tehtäviin kuuluu rahoitusjärjestelmän vakaus. Valtion konkurssi on pahempi katastrofi kuin tilapäisesti kiihtyvä inflaatio. Sen vuoksi keskuspankit pitävät hätätilanteessa valtioidensa korkotason matalana tukiostoillaan, vaikka se ei keskuspankkiireja sinänsä miellytä inflaatioriskin vuoksi. Näin ovat toimineet viime vuosina mm. Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Japani.

Periaatteessa jäsenmaiden tukeminen on sälytetty Euroopan vakausmekanismin EVM:lle, jonka pitäisi aloittaa toimintansa syksyllä. Se edellyttää vielä kansallisten parlamenttien hyväksynnän. EVM:n ongelma on, ettei sen luottokapasiteetti riitä suurten maiden pelastamiseen. Sen vuoksi on ollut selvää jo kriisin alusta asti, ettei se ratkea ilman EKP:ta. Draghin mallissa EKP takaisi palomuurin riittävyyden, koska keskuspankki voi viime kädessä turvautua setelirahoitukseen eli rahan painamiseen.

Kiisimaille ratkaisu kelpaisi, mutta se sotii etenkin saksalaisten inflaatiokammoista rahafilosofiaa vastaan. Moraalikato on ylipäätään euromaiden velkojen yhteisvastuullistamisen keskeinen vaikeus. Kuinka tukea kriisimaita akuutissa hädässä, mutta samalle estäen hallitusten holtiton rahankäyttö naapurien piikkiin? Keskuspankit tukiostot ovat yksi yhteisvastuun muoto – ja poliittisesti tulenarka, koska keskuspankkiireja ei ole valittu vaaleilla.

Draghi ratkaisee ristiriidan ehdollistamalla EKP:n tuen. Keskuspankki auttaa vain maita, jotka ovat saaneet siihen EVM:n hyväksynnän. EVM:ssa valtaa käyttävät kansalliset hallitukset, jotka asettavat tuen ehdoksi julkisen talouden tasapainoon ja talouskasvuun tähtäävät uudistukset. EKP:n tukiostot nojaavat EVM:n poliittisiin päätöksiin, jotka tehneet vastaavat niistä kotimaidensa äänestäjille. Tuen ehdollisuus estää lähtökohtaisesti sen, ettei keskuspankkirahoitus johda hallitsemattomaan inflaatioon ja valtioiden velkaantumiseen. Sehän on vakavaraisten euromaiden huoli, Suomen ja Saksan etunenässä.

Itse pidän Draghin mallia loistavana, koska se ottaa huomioon kaikki eurojärjestelmän keskeiset ongelmat. Ja kuten on jo nähty, ei siitä avointa piikkiä tule. Espanja ja Italia vakuuttavat suureen ääneen, etteivät ne tarvitse tukea. Tuki tietenkin kelpaisi - jos siihen ei liittyisi tiukkoja ehtoja. Niitä Espanja ja Italia yrittävät välttää viimeiseen asti, koska se tarkoittaa valtiontalouden joutuvan toisten euromaiden tarkkaan syyniin.

Tiukan paikan tullen eli valtionkassan tyhjentyessä niiden on nieltävä harminsa ja marssittava tukiluukulle. Tuki myönnetään, mutta tiukkojen ehtojen kera, ja ehtoja valvotaan kuten Kreikassakin. Kun tukipäätös on tehty, EKP pudottaa tukiostoilla kriisimaiden korot siedettävälle tasolle. Euromaan ei siis anneta kaatua kassakriisiin, mutta pelastamisen hintana on tiukka julkisen talouden tervehdytys. Pelisäännöt pätevät Suomeenkin, jos sellaiseen jamaan joutuisimme.

Ja jos ehdot eivät kelpaa, niin sitten ei auta kuin eurosta eroaminen. Juuri tätä euro on kaivannut. Toivottavasti hanke ei kaadu yksittäisten jäsenmaiden vastarintaan.

Heikki Ikonen