Wikipedia määrittelee sosiaalityön seuraavasti: "Sosiaalityö on ammatillista toimintaa, jolla pyritään yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointiin sekä sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseen, vähentämiseen ja poistamiseen". Enpä juuri tiedä parempaa paikkaa sosiaalityön tekemiseen kuin ihmisten johtaminen yrityksissä, julkisella sektorilla ja kolmannella sektorilla. Tilanne voi myös olla päinvastoin. Pomo voi myös pyrkiä edistämään yksilöiden ja yhteisöjen ongelmia, mutta eihän tällainen henkilö oikeasti kuulu johtajaksi. Hän tarvitsee ammattiapua.
Wikipedia määrittelee sosiaalityön seuraavasti: "Sosiaalityö on ammatillista toimintaa, jolla pyritään yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointiin sekä sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseen, vähentämiseen ja poistamiseen". Enpä juuri tiedä parempaa paikkaa sosiaalityön tekemiseen kuin ihmisten johtaminen yrityksissä, julkisella sektorilla ja kolmannella sektorilla. Tilanne voi myös olla päinvastoin. Pomo voi myös pyrkiä edistämään yksilöiden ja yhteisöjen ongelmia, mutta eihän tällainen henkilö oikeasti kuulu johtajaksi. Hän tarvitsee ammattiapua.
En puhu nyt vain siitä, kuinka hyvä johtajuus luo toimeentulon edellytyksiä ja varoja (jotka ehkäisevät pahoinvointia), vaikka sekin on ihan totta ja varmasti blogikirjoituksen arvoinen aihe sinänsä. Mistä sitten on kyse? Kyse on tästä: johtamisen vaikutukset (hyvässä tai pahassa) näkyvät suoraan siinä, kuinka työntekijä toimii kotonansa: vanhempana, puolisona ja ystävänä.
Harvardin professori, Clayton Christensen, kuvaa tuoreessa kirjassaan "How Will You Measure Your Life?" (muut kirjottajat: James Allworth & Karen Dillon) mielenkiintoisesti johtajuuden vaikutusta koko ihmisen elämään. Christensenillä oli aikanaan töissä tiedemies, Diana. Christensen oivalsi, että Diana ei ollut ainoastaan tiedemies, vaan myös äiti ja vaimo, jonka onnellisuus ja mielentila vaikuttivat suuresti hänen perheeseensä. Päivä, jolloin Diana palaisi kotiinsa aliarvostettuna, turhautuneena ja halvennettuna, vaikuttaisi negatiivisesti hänen kohtaamisiinsa aviopuolisonsa ja nuorten lastensa kanssa. Vastaavasti päivänä, jolloin Dianan itsetunto on saanut kukoistaa ja hänelle on annettu tunnustusta tärkeästä tehtävästään, hän antaa kotonansa parastaan kohtaamisissa puolisonsa ja lastensa kanssa.
Christensenin mukaan hänellä oli tapana ajatella, että jos välität toisista ihmisistä, sinun täytyy opiskella sosiologiaa tai jotain sen suuntaista. Kuitenkin hänen kuvitelmansa siitä, mitä erilaisten työpäivien jälkeen Dianan kotona tapahtuisi, saattoi hänet toisenlaiseen johtopäätökseen: jos haluat auttaa toisia ihmisiä, ole liikkeenjohtaja. Johtajalla on mahdollisuus suunnitella työntekijöittensä työt siten, että työntekijät menevät kotiinsa sellaisilla tuntemuksilla kuin Diana tunsi hyvänä päivänänsä. Hyvin tehty johtajuus on yksi jaloimmista töistä, mitä voi löytää.
Johtajat luovat työpaikkoja, auttavat ihmisiä saamaan toimeentulonsa ja edistävät ihmisten unelmia. Yrityksissä tuotetaan ihmisten elämänlaatua parantavia tuotteita ja palveluja. Tietysti tämä kaikki edellyttää hyvää johtajuutta. Tulosta ei kuitenkaan kannata hankkia hinnalla millä hyvänsä. Samaan määränpäähän voi päästä monta eri reittiä ja toiset reitit ovat yksinkertaisesti parempia kuin toiset. Kyse ei ole vain voittamisesta. Kyse ei ole vain lopputuloksesta. Voittaminen on tärkeää. Lopputulos on tärkeä. Kuitenkin myös matkalla on väliä.
Ei johtaja voi tietenkään kaikkeen vaikuttaa. Yksilöt voivat pahoin, vaikka pomo tekisi mitä. Jos työntekijän elämäntavat ovat huonot, niin ei häntä välttämättä taitavinkaan johtaja kykene pelastamaan. Totuus on kuitenkin, että töissä vietetään suuri osa elämästä ja johtajalla on suuri vaikuttamisen paikka työntekijän mielentilaan ja onnellisuuteen. On koteja, jonne työntekijä saapuu töistään täynnä energiaa ja intoa. Lapsille riittää virtaa ja perhe-elämä on mukavaa. Toisiin koteihin tullaan töistä lannistuneina ja ärtyneinä. Huonon työpäivän jälkeen ei välttämättä jaksa enää innostua muistipelistä. Ratkaiseva ero kireässä tai leppoisassa kotielämässä voi hyvinkin olla johtamisessa työpaikalla. Onneksi löytyy johtajia, jotka ovat oivaltaneet tekevänsä sosiaalityötä. Nämä johtajat pyrkivät yksilöiden hyvinvointiin ja usein silloin bisneskin sujuu. Heidän alaisensa jaksavat pelata kotonansa muistipeliä. Toivottavasti "sosiaalityöntekijäpomoja" on tulevaisuudessa vielä enemmän.
Ville Saarikalle
www.nordicbusinessforum.fi
