Ranskan presidentti Francoise Hollande haluaa euron kurssiin julkista sääntelyä, koska vahva euro heikentää euroalueen vientiyritysten kilpailukykyä. Saksa on ajatuksen tyrmännyt sanoen, että Ranskan on huolehdittava yritystensä kilpailukyvystä muun kuin devalvaation kautta.

Euro on vahvistunut puoli vuotta EKP:n pelastusohjelman ansiosta, mutta Hollanden vauhkoontumisen todellinen syy on euroalueen sisälle kehittynyt kilpailukykykuilu. Saksa on viime vuosina pitänyt palkkakehityksen tiukassa kurissa, ja sen hintakilpailukyky on aivan eri luokkaa kuin Ranskan – tai Italian ja Espanjan, Kreikasta puhumattakaan. Ranskassa työvoimakustannukset ovat nousseet kymmenessä vuodessa parikymmentä prosenttia, Saksassa vain kymmenen. Ranskalaisten keskiansio on pitkälti päälle kolmekymppiä tunti, selvästi enemmän kuin muissa suurissa euromaissa.

Ranskan presidentti Francoise Hollande haluaa euron kurssiin julkista sääntelyä, koska vahva euro heikentää euroalueen vientiyritysten kilpailukykyä. Saksa on ajatuksen tyrmännyt sanoen, että Ranskan on huolehdittava yritystensä kilpailukyvystä muun kuin devalvaation kautta.

Euro on vahvistunut puoli vuotta EKP:n pelastusohjelman ansiosta, mutta Hollanden vauhkoontumisen todellinen syy on euroalueen sisälle kehittynyt kilpailukykykuilu. Saksa on viime vuosina pitänyt palkkakehityksen tiukassa kurissa, ja sen hintakilpailukyky on aivan eri luokkaa kuin Ranskan – tai Italian ja Espanjan, Kreikasta puhumattakaan. Ranskassa työvoimakustannukset ovat nousseet kymmenessä vuodessa parikymmentä prosenttia, Saksassa vain kymmenen. Ranskalaisten keskiansio on pitkälti päälle kolmekymppiä tunti, selvästi enemmän kuin muissa suurissa euromaissa.

Ranskalaisten työn tuottavuus ei ole noussut kustannusten ja julkisten menojen tahdissa, joten useimpien yritysten kilpailukyky on huono. Vuosituhannen taitteessa Ranskan osuus maailman viennistä oli seitsemän prosenttia, tänään kolme. Yksityisen sektorin voittojen osuus bkt:sta on alle seitsemän prosenttia. Euroalueella se on keskimäärin tuplasti korkeampi.

Samana ajanjaksona tiukkaa palkkapolitiikkaa noudattanut Saksa on ajanut vientimahtina kauas Ranskan edelle. Sen kustannustehokkuus on niin hyvässä mallissa, ettei Saksan tarvitse murehtia euron kurssiheilahteluja. Ranskan olisi leikattava kustannustasoaan, mutta vasemmistolaiselle Hollandelle sen vaatimat poliittiset päätökset vaikuttavat mahdottomilta. Hän mieluummin peukaloisi euron kurssia.

Ainoa instanssi, joka voi säädellä euron kurssia, on Euroopan keskuspankki. Se tapahtuu löysäämällä rahapolitiikkaa. Hollanden linjan läpimeno tarkoittaisi, että EKP:n olisi luovuttava inflaation säätelystä ja otettava ensisijaiseksi tehtäväksi valuuttakurssin manipuloiminen kilpailukyvyltään heikoimmille euromaille sopivaksi. Se tuhoaisi keskuspankin itsenäisyyden ja uskottavuuden hintavakauden ylläpitäjänä, eli inflaatiolle avattaisiin paraatiovi.

Hollande ei välttämättä jää tavoitteensa kanssa yksin, sillä vasemmistossahan kaikenlainen julkinen sääntely koetaan yleensä myönteisenä, etenkin kun vastapuoleksi määritellään markkinavoimat. Monen oikeistopopulistinkin korvissa ajatus euron poliittisesta säätelystä on varmasti mainio. Aihe saattaa nousta Suomessakin poliittiseen keskusteluun. Se on kuitenkin varmaa, että keskuspankin vyöttäminen poliitikkojen talutusnuoraan olisi eurolle tuhoisa tie.

Heikki Ikonen