Miltä tuntuu, jos naapuri ajaa pihaansa tuliterällä Mersulla? Entäpäs jos kavereilla käy flaksi illanvietossa, mutta itselle jää vain luu käteen? Mitäpäs jos työtoveri saa enemmän pomon huomiota ja aikaa? Onnistuisiko vilpitön onnitteleminen, jos sinua myöhemmin työyhteisöön tullut ja vähemmän kouluttautunut henkilö saa pitkään havittelemasi esimiesaseman? Tuntuuko reilulta, että opiskelijakaveri lueskelee tenttiin vain parisen tuntia edellisenä iltana tv:n ääressä ja saa paremman arvosanan kuin sinä, vaikka ahersit tenttikirjojen parissa kymmeniä tunteja edellisen viikon aikana? Harmittaako, jos työtoveri saa "paremmat kesälomapäivät" kuin sinä?

Kateus on luonnollisata ja neutraalia

Myönnämmepä sen tai emme, moni asia edellisistä aiheuttaa meissä tietoista tai tiedostamatonta kateutta. Valitettavasti kateus terminä on saanut negatiivisen kaiun, vaikka kateus on neutraali ja luonnollinen asia, mikä taisikin olla eräs harvoista asioista, joka jäi tietoiseen mieleen kasvatuspsykologian yliopistokurssilta noin 10 vuotta sitten.

Olen varma, että moni lukija ajattelee, että ei voisi vähempää kiinnostaa, jos naapuri ajaa Mersun pihaan, mutta epäoikeudenmukaisuuden kokeminen työpaikalla vaikkapa ylennysten merkeissä aiheuttaa varmasti kateuden tunnetta.

Tuhoisa kateus

Vertaamme alituisesti itseämme toisiin ja kateus on luonnollista. Keskeistä itsemme ja oman mielenrauhan kannalta on se, miten kateutta käsittelee! Jos lähtee kampitus- tai kostolinjalle, tie on tuhoisa. Naapurin auton kivittäminen ja työtoverin haukkuminen pomolle tai kollegillle selän takana ovat esimerkkejä siitä, miten ollaan tuhon tiellä.

Rakentava kateus

Epäoikeuden mukaisuuden kokeminen (joka voi olla siis hyvin subjektiivinen kokemus) on tietenkin haastava käsitellä, mutta jos asiaa haluaa kyetä katsoa kolikon molemmin puolin ja hyväksyy tilanteen on jo pitkällä. Jos toisen menestymisen hyväksyy ansaituksi, on jo käsittelyn loppusuoralla. Sitähän sanotaan, että kateus pitää ansaita. Jos siis kadehdit työtoveriasi, hänellä on jotain avuja (olivatpa ne sitten mitä hyvänsä), joiden avulla hän ansaitsee kateutesi.

Miten valjastat kateuden voimavaraksi itsellesi?

• Hyväksy, että kadehtimasi henkilö on ansainnut menestyksensä (tuntuipa se sitten, kuinka kummalliselta tahansa).
• Hyväksy, että itse voit saavuttaa saman, kun jatkat omaa kasvun polkua.
• Mieti, mitä asioita itse oikeasti haluat. On typerää kadehtia (käyttää energiaansa) sellaisia asioita, joista ei ole itse kiinnostunut.
• Ammenna virtaa muiden menestyksestä. Ihaile menestymistä! Näin synnytät positiivisia ajatuksia. (Käänteisesti asia toimii niin, että jos ajattelet negatiivisesti sitä, että joku saa asioita, mitä itse haluat, alat työntää ko. asiaa luotasi pois tuhoisan ja negatiivisen ajattelusi johdosta).
• Mieti, mitä kadehtimallasi ihmisellä on sellaista, mitä sinulla ei (vielä) ole? Jos se on sellaista mitä haluat, voisiko kateuden kohteesi (tai joku) muu auttaa sinua saamaan samoja asioita? Asioilla en tässä kohtaa tarkoita todellakaan vain jotain materialistista, vaan pikemminkin henkistä pääomaa, jonka seurauksena myös materialistista hyvää seuraa, jos se tuntuu tärkeältä.

Kateus ei ole hyvää tai pahaa. Se on sitä, minkä merkityksen sille itse antaa omilla ajatuksillaan.

Juha Ahola
Vauhtipyörä.fi