Eräässä netin keskusteluketjussa keskusteltiin, syrjitäänkö ihmisiä iän vuoksi työnhaussa ja miksi.”Tietenkin” lähtökohtana aloituksessa oli, että ikääntyneitä saatetaan syrjiä - ja kuitenkin tutkimuksissa on todettu, että työkyky on huipussaan myöhäisessä keski-iässä. Joku ihmetteli, että miksi meillä Suomessa on tilanne se, mikä on. Tai miksi se on luisunut nykyiseen tilanteeseen? 

Tässä ote keskusteluketjusta:

”Me valitsemme matkoillamme useimmiten hotellin, jossa on hyvä palvelu aamiaisella. Ja tiedättekö, minkä ikäisiä ne hengen tuojan aamiaisella ovat? Nämä aamuhetken mukavan ilmapiirin tuojat ovat kaikki iäkkäämpiä. Yksikään 20-30vuotias ei osaa sitä taitoa. Ei missään. Kyllä se aamiaisen sisältäkin on tärkeä, mutta päivä lähtee paremmin käyntiin leppoisalta jutustelulla kiireen lomassa. Ammattitaito ei aina yksin riitä palvelualalla. Asenne ratkaisee.”

Minäkeskeisessä (individualistisessa) maailmassa on se ikävä oletus, että tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja niin edelleen, on kaikille sama asia. Ja siitä syystä oletetaan, että ihmisten valinnat ovat samoja kuin itsellä. Minäkeskeisessä maailmassa on vaikea hahmottaa sitä, mikä on vastapuolelle paras vaihtoehto. Me-keskeisessä maailmassa normit ja ympäristö auttavat siinä hiukan.

Niinpä niin. Me viestimme toisille ihmisille siitä, että olemme itse avoimia ja ennakkoasenteettomia - ja sitten kerromme tiedostamattomasti ihan päinvastaista. Oma positiiviseksi väittämämme asenne voi myös osoittaa koppavuutta, joka myös voidaan määritellä negatiivisena käyttäytymisenä.

Näin keskustelupalstalla kommentoitiin:

”Tottakai nuorisolla on paljon kykyjä ja tietoa, mitä vanhemmalla ikäpolvella ei ole. Sitä en missään nimessä kiistä. Mielestäni positiivisuus ja kyky keskustella ovat tärkeitä kykyjä kaikissa ikäryhmissä ;-) keskitytään positiivisuuteen!”

Heh, eikö "nuorisolla" ole myös paljon kykyjä ja tietoa, jota myös vanhemmalla ikäpolvella on? Ei pelkästään kykyjä ja tietoja, joita vanhemmalla ikäpolvella ei ole. Ainakin itselläni - ja käsittääkseni monella muullakin - on puutteita, jotka olisi voinut elämänsä aikana korjata tai hankkia, mutta joillain nuorilla ne ovat jo olemassa. Ja toisinpäin; jotkut nuoret ovat ennakkoasenteellisempia kuin heidän omasta mielestään ”vanhat jäärät”.

Taitaa olla niin, että meillä kaikilla on omat ennakkoasenteemme, ja olemme "rasisteja" omalla tavallamme. Se liittyy omiin lähtökohtiimme, siis kokemuksiimme, odotuksiimme ja tarpeisiimme, jotka poikkeavat muiden tarpeista. Täysin ennakkoasenteeton on vaikea olla; ainakin asiaa kannattaa miettiä hetken, jos väittää sellainen olevansa. Ei syy siihen, ettei työnhakijaa valita, ole automaattisesti mitenkään ikään liittyvä. Työkyky muuten voi hyvinkin olla huipussaan myöhäisessä keski-iässä. Ei kai kuitenkaan ole niin, että jos on myöhäisessä keski-iässä, on siis niin, että työkyky on huipussaan - pelkän iän vuoksi.

Oikeastaan tämä täysin ennakkoasenteeton kirjoitus on mielestäni hyvin asenteellinen.

Pauli Vuorio