Äitienpäivän aikaan olin Helsingin Yrittäjänaisten aamukahveilla puhumassa yrittäjän äitiydestä. Tämä aihe onkin nyt kovasti kartalla, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Milli Lahtinen. Puhuimme monesta äitiyteen liittyvästä asiasta, yrittäjän näkökulmasta tietysti.

Yleisin naisten yrityksen perustamisikä on 47 vuotta. Ja varmasti syystä. Silloin lapset ovat usein jo muuttaneet pois kotoa, asuntolainoja on maksettu jo jonkin aikaa ja ammatillinen varmuus on kasvanut. Nykyään kuitenkin myös nuoremmat suunnittelevat yrityksen perustamista, muistan jonkun kommentoineen keskustelussa. Kuitenkin uskon, että juuri kysymykset oman yrityksen ja äitiyden yhdistelmästä arveluttavat nuoria naisia. Moni hakee äitiyslomalle turvaa vakituisesta työpaikasta. Mutta kuinka yrittäjän käy äitiyslomalla?

Kun yrittäjä saa vauvan

Yksinyrittäjän yritys jää useimmiten tauolle äitiysloman ajaksi. Näin ainakin minun tapauksessani. Silloin asiakkaat tietysti tilaavat tarvitsemansa palvelut muualta. Koska yritystoimintani oli pyörinyt vasta alle vuoden kun tulin raskaaksi, en ollut muodostanut kiinteitä asiakassuhteita, joita olisi pitänyt ylläpitää äitiysloman aikana.

Helsingin Yrittäjänaisten keskustelutilaisuudessa eräs yrittäjä kertoi, kuinka vauva kulki kätevästi autoistuimessa mukana palavereissa ja itse asiassa vauvalla olikin positiivinen vaikutus palavereihin. Hänellä oli hyviä vakiasiakkaita, jotka halusivat käyttää hänen palveluitaan myös hoitovapaan aikana. Kuulostaa aivan ihanalta, ja toivon että kaikilla kävisikin näin onnellisesti.

Yrittäjän äitiyspäiväraha

Yrittäjän äitiyspäiväraha määräytyy siitä, miten paljon YEL-maksuja on maksettu. Yleensähän tuet lasketaan kahden vuoden takaisista tuloista, joten omassa tapauksessani tulot laskettiin siltä ajalta, kun olin vielä toisen palveluksessa. Muuten, naisyrittäjän kannattaa todella pitää YEL hyvällä tasolla, että äitiyslomalla saisi kunnollista tukea. Kun vauva on yhdeksänkuinen, tämä tuki loppuu. Jos kuntalisää ei ole, tuki on 327 euroa kuukaudessa. Koska vauva on vielä niin pieni, ei häntä voi viedä päiväkotiin. Ehkä sinne ei otettaisikaan näin pientä, en tiedä. Asiantuntijoiden mukaan olisi lapsen kehityksen kannalta tärkeää, että lapsi olisi kotona kolmevuotiaaksi, mutta lasta ei kannattaisi viedä päiväkotiin ennen puoltatoista ikävuotta. Mitä useamman kuukauden vientiä voi venyttää, sen parempi lapselle. (Itse kannan tästä ikuista syyllisyyttä.)

Töitä saa tehdä sunnuntaisin ja pyhäpäivinä menettämättä äitiyspäivärahaa. Ken siis siihen pystyy. Kotihoidontuen aikana saa tehdä töitä, jos vain ei vie lapsia hoitoon. Ken sitten tähän pystyy.

Yrityksen uudelleenkäynnistäminen

Kun sitten yritys taas polkaistaan käyntiin hoitovapaan jälkeen, on edessä uusi aloitus ja uusien asiakkaiden metsästys. Itselläni on molemmilla kerroilla myös hieman hioutunut konsepti, joten kotisivut vähintäänkin on pitänyt tehdä uusiksi. Tässä vaiheessa ei enää starttirahaa saa. Kun siis on ehkä jo useamman kuukauden kitkuttanut kotihoidon tuella, on aika moni hankinta rästissä. Tästä raha-asiasta teen myöhemmin erillisen kirjoituksen. Tai kirjan.

Oi ihana, sumuinen vauva-aika

Pari ensimmäistä vuotta menee kuin sumussa. Näin olen kuullut monen suusta, jotka muistelevat vauvavuosia. Elämä etenee väsymyksen usvassa, eikä tuosta ajasta monikaan muista paljon. Koko ajan haluaisin sanoa, että riippuu lapsesta, riippuu tilanteesta, riippuu äidistä, riippuu työstä… jokaiselle tilanne on yksilöllinen. Ja tässä vaiheessahan tietysti huomautetaan, että eivätkö ne lapset kuitenkin ole ihania. Totta. Ja yrittäminen tuokin paljon enemmän vapautta siihen, miten paljon lasten kanssa voi aikaa viettää. Mutta kolikon kääntöpuoli on se, että äiti on aina kiinni mobiililaitteessaan ja etäinen lapsille, tai äiti ei todella tiedä, milloin kotiaika päättyy ja työaika alkaa tai toisinpäin. Valta on kuitenkin itsellä siitä, mihin kellonaikaan töitä tekee.

Arjen kaaoksessa selviäminen?

Kun hoidettavana on pienet lapset ja yritys, täytyy kodissa jatkuvasti sietää jonkinasteista kaaosta, sillä siivoamiseen ei yksinkertaisesti riitä aika. Kaaoksessa ei ole kuitenkaan vain sietäminen, vaan se vaikeuttaa arkea ihan käytännön hommissa. Kun vaatteita (likaisia ja puhtaita), leluja, puoliksi syötyjä omenoita, likaisia astioita, vaippoja ja päivän lehtiä lojuu päiväkausia pöydillä ja nurkissa, on vaikea löytää tarvitsemansa ja toimia tehokkaasti. Ja tavarathan kulkeutuvat lasten käsissä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Kun ei ole pöytätilaa missä tehdä ruokaa, lasten vaatteet ovat aamun kiireessä kadoksissa ja tiskikone täynnä, on vaikea selviytyä sekuntiaikataulusta. Näin siis paikkojen järjestyksessä ja siistinä pitäminen helpottaisi myös arjen sujumista.

Kuten näkyy, keskustelimme todella paljon aiheesta, joten kaikkea en saa tähän samaan artikkeliin. Jatketaan tästä vielä yhden tai kahden artikkelin verran, jonka jälkeen teen yhteenvedon arjen selviytymiskeinoista. Stay tuned!

Anja Kadziolka

Kirjoittaja on yrittäjä ja kahden lapsen äiti.

Lue alkuperäinen kirjoitus ja kirjoittajan blogia Sekuntielämää tästä.