Vain siivooja, vain parturi, vain myyjä, vain duunari, vain kassaneiti/-poika, vain puutarhuri, vain puuseppä, vain yrittäjä, vain autokorjaaja, vain ammattikoulun käynyt, vain ylioppilas jne… 

HÖLYNPÖLYÄ!

Voit olla VAIN jotakin, jos itsellesi niin uskottelet ja sellaisen ajattelutavan hyväksyt tai voit olla YLPEÄNÄ TODELLAKIN JOTAKIN.

Kenenkään ei pitäisi olla "vain jotain". Ei itseä pidä vähätellä. Ammatti, koulutus, titteli tms. ei anna leimaa otsaan olla vain jotakin. Jos ympäristö pyrkii vetämään alaspäin ja lannistamaan, kannattaa miettiä, olisiko aika vaihtaa "piirejä" = ihmisiä, keiden kanssa aikaa viettää ja keiden kanssa vuorovaikuttaa.

Vain siivooja, vain parturi, vain myyjä, vain duunari, vain kassaneiti/-poika, vain puutarhuri, vain puuseppä, vain yrittäjä, vain autokorjaaja, vain ammattikoulun käynyt, vain ylioppilas jne… 

HÖLYNPÖLYÄ!

Voit olla VAIN jotakin, jos itsellesi niin uskottelet ja sellaisen ajattelutavan hyväksyt tai voit olla YLPEÄNÄ TODELLAKIN JOTAKIN.

Kenenkään ei pitäisi olla "vain jotain". Ei itseä pidä vähätellä. Ammatti, koulutus, titteli tms. ei anna leimaa otsaan olla vain jotakin. Jos ympäristö pyrkii vetämään alaspäin ja lannistamaan, kannattaa miettiä, olisiko aika vaihtaa "piirejä" = ihmisiä, keiden kanssa aikaa viettää ja keiden kanssa vuorovaikuttaa.

Eräs työntekijämme soitti aikoinaan esimiehelleen (nimi muutettu) ja puhui Oulun murteella (vaan=vain): "Kirsti täsä vaan terve." Esimies sanoi tähän: "Sinä et ole vain." Työntekijällä on tietysti oikeus ja tarvekin olla yhteydessä esimieheensä. Ei hänen tarvitse vähätellä itseään tai soittoaan. Hän on tärkeä ihminen, hän on tärkeä työyhteisön jäsen.

Moni ihminen peilaa omaa arvoaan ammattien, titteleiden, koulutustasonsa tai muilta saamansa hyväksynnän pohjalta. "No, minä olen vain siivooja." Ensinnäkin siivoustyö on erittäin tärkeää työtä! Eräs tuttavani sanoi taannoin, että firmat pärjäävät (useimmiten) aivan hyvin ilman toimitusjohtajan läsnäoloa viikon päivät, mutta toimiston siivoojan viikon poissaolo näkyy nopeasti. Sairaaloissa, kouluissa, julkisissa tiloissa, liikehuoneistoissa, kodeissa ym. siivous on tärkeää. Onko mitään syytä, miksi siivoojan pitäisi olla selkä kumarassa työstään?

Yleisesti ottaen korkealle arvostettujen ammattien, kuten lääkärien tai asianajajien tehtävät sekä roolit voi hoitaa yhtäältä loisteliaasti ja toisaalta huonosti. Kyse tulisi olla siitä, miten oman ruutunsa hoitaa. Miten ja millä asenteella teet sen, mitä teet, eikä todellakaan vain se, mikä on titteli tai ammattinimike.

Toisekseen siivoustyö ei ole tätä nykyä mitään moppi-vesi-ämpäri –toimintaa. Käytössä on ammatilliset siivousvälineet, -aineet ja –menetelmät. Siivoojan tulee ymmärtää pH-arvoja, mitkä kemikaalit sopivat millekin pinnoille, millä menetelmillä mitäkin pintoja siivotaan, missä työjärjestyksessä siivous tulee suorittaa jne.

Tämän lisäksi siivoustyötä voi tehdä ylpeänä (ei koppavana). Siivooja voi olla ylpeä siitä, mitä tekee ja kulkea pystyssä päin. Se on omasta asenteesta kiinni! Ole ylpeä siitä, mitä teet! Ylpeys ei ole ristiriidassa nöyryyden kanssa. Ihminen voi olla yhtäaikaisesti ylpeä ja nöyrä. Nöyryys ja nöyristely ovat eri asioista. Nöyristellä ei tarvitse.

Siivoustyö voi olla kutsumuksellista, mutta sen ei ole pakko olla kutsumuksellista. Joillekin se on vain keino hankkia elantonsa. Siivooja voi panostaa perhe-elämään olemalla hyvä äiti, hyvä puoliso ym. Joku satsaa harrastuksiin, joku terveytensä edistämiseen ja ylläpitoon, joku henkiseen kasvuun ja itsensä kehittämiseen ja kuka mihinkin. Jokaisella on juttunsa!

Eikä logopediaa, lääketiedettä tai muutoin yleisesti ottaen arvostettuja yliopistotutkintoja suorittavien opiskelijoiden tarvitse sanoa opiskelukollegalle, vanhemmilleen eikä kenellekään: "Olen tässä opiskeluiden ohessa VAAN siivoustyöntekijänä." Vaikka kyseessä olisi väliaikainen työ niin siitäkin on syytä olla rinta pystyssä. Kaikki rehellinen työ on arvokasta, kun sen tekee kunnolla!

Ole ylpeä siitä, mitä teet! Ja tee se, mitä teet niin, että voit olla ylpeä siitä!

Juha Ahola
Vauhtipyörä.fi