Oletko kuullut tarinaa kahdesta kenkäkauppiaasta, jotka lähtivät Afrikkaan tiedustelemaan mahdollisuuksiaan?
Toinen oli yhteydessä kotimaahan liikkeenomistajaan ja totesi apeana:
"Surkeat markkinat. Täällä ei kukaan käytä kenkiä. Palaan kotiin ensitilassa".
Oletko kuullut tarinaa kahdesta kenkäkauppiaasta, jotka lähtivät Afrikkaan tiedustelemaan mahdollisuuksiaan?
Toinen oli yhteydessä kotimaahan liikkeenomistajaan ja totesi apeana:
"Surkeat markkinat. Täällä ei kukaan käytä kenkiä. Palaan kotiin ensitilassa".
Toinen puolestaan oli intoa piukassa:
"Äkkiä useampi kontillinen kenkiä tänne. Markkinat ovat neitseellisen kuumat ja otolliset. Kukaan ei käytä kenkiä vielä, mutta kohta käyttää, sillä jään tekemään tänne elämäni kauppoja".
Tarina on helppo "ostaa", mutta kuinka usein arkipäivässä jäämme tuleen makaamaan ja päivittelemään sekä märehtimään asioita, joille emme voi mitään. Ikävissäkin asioissa piilee useimmin jokin siunaus, mutta sen nähdäkseen on avattava silmänsä.
Kenties YT-neuvotteluiden myötä sait joskus kenkää? Aluksi hatutti, mutta saatuasi sitruunan, puristit siitä virkistävän juoman ja nautit nykyisestä työstäsi tai elämäntilanteesta aivan toisella tavalla. Ehkäpä et olisi oivaltanut ja nähnyt muita mahdollisuuksia? Olit uraputkessa "luupissa" laput silmillä?
Vai herättelikö terveydentilan muutos siihen, ettei työ olekaan elämäsi tärkein asia, vaikka tärkeä asia olisikin ja teit arvosaneerauksen täyttäen kalenteria toisin muutoksen jälkeen? Joskus tosiaan ulkopuolinen muutos pakottaa sisäiseen muutokseen. On myös mahdollista kuunnella itseä ja ennakoida tulevaa. Tällöin muutoksen voi tehdä hallitummin mahdollisesti ilman tuota ikävää "vyön alle vetoa". Tuli sitä taikka tätä, kannattaa asennoitua niin, että oman asenteen voi valita aina itse!
Toiselle mahdollisuus, toiselle toivoton tilanne. Asenne ratkaisee – aina!
Juha Ahola
Vauhtipyörä.fi
